Lukijat

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Mä en enää jaksa, ei kestä sydän eikä maksa



Esikoisen tennarisukat valmistui, virheettömiä ei niistäkään tullut eikä identtisiä, mutta tyttö tuntui tykkäävän. Pentukin innostui ja halusi kuvaan.


Eilinen itsevarmuus, usko tulevaisuuteen ja hyvä olo on muisto vain. Nopeasti ne fiilikset heittelee. Prismassa käydessäni näin ison, painavan näköisen vasaran ja ensimmäinen ajatus oli, että sillä saisi paljon tuhoa aikaan vaikka jonkun autolle kun päästelis vähän höyryjä ulos. No, se ajatus meni ohi ja ostin vain nuo kengännauhat ja ensi viikon ruuat, eli rahkaa, kananmunia ja tonnikalaa.

Vein esikoisen asemalle, toivotin hyvää syyslomaa ääni särkyen ja itkin. Meinasin alkaa jo menomatkalla autossa, mutta sain pidäteltyä. En usko että lapsi huomasi asemallakaan.

Ilta menee  kuoharin (puolikuiva, laihduttajan valinta *buahahaa*)  ja nenäliinojen kanssa. Kuuntelen Arttu Wiskaria "mä en enää jaksa, ei kestä sydän eikä maksa, tän suhteen loppu on nyt ja tässä, ei nähdä edes ensi elämässä" ja "Mä en halunnut olla se palava mies, joka päätyy iltauutisiin, kun ei jaksanut enää uskoa unelmiin. Mä en halunut olla se palava mies, josta liian usein luetaan, täällä harvoin murheet sanoiksi puetaan..."
Arttu Wiskarilla on loistavaa itsesäälimusiikkia.

Kohta siirryn varmaan meidän musiikkiin, vaikka Volbeatiin. Hyvä idea. Ei. 

Pitäisköhän piilottaa puhelin varmuuden vuoksi?

Mullaonkaikkihyvinmullaonkaikkihyvinmullaonkaikkihyvin. ON. Huomenna taas.

Note to self: Jos mulla on huomenna kipeä ruhje reidessä niin se johtuu vain siitä kun koitin konvertoida henkisen kivun fyysiseen muotoon. Ei se henkinen kipu tosin sillä lähtenyt. Arvasin, mutta kokeilin silti.

10 kommenttia:

  1. Taas mie kommentoin edellistä melkein samaan aikaan kuin sinä kirjoitit uutta :) mutta voi, saatan ymmärtää ihan pikkuisen sitä tuskaa, mitä koet kun joudut laittamaan lapsen junalla pois! Ja sitä, kun yrittää pidätellä itkua lapsen läsnäollessa, että varjeltuis näkemästä äitiään itkemässä.

    Volbeat on ihan tosi hyvä, mutta senkin tiedän, miten musiikkiin jää muistot kiinni. Monta hyvää kappaletta on "menny pilalle" niihin kiinnijääneiden tunteiden ja muistojen takia.

    Piilota vain puhelin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Muuhun ei promilletasot nyt riitä...

      Poista
  2. Puhelin piiloon. Tykitä niitä sukkapuikkoja vaikka vasten tyynyä, jos ei muu auta.
    Volbeat oli mulle uusi tuttavuus, mutta tuskin jäi tähän. Joo, tunnustan etten ole kovin ajanhermolla musiikin suhteen. :-P
    Kyllä sinä tämän vielä klaaraat. Olkoonkin, että kuulostaa tuntemattoman suusta/ näppäimiltä niin ihanan kliseiseltä. Mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä klaaraan kaiken vielä :). Tänään vaan pieni melt down, menee ohi kyllä.

      Poista
  3. Voi ei, ja mä olin poissa...ei tullu nyt tuki oikeeseen aikaan puhelimellakaan!! :(
    Se menee ohi, se menee ohi, se menee ohi, se menee ohi.....

    VastaaPoista
  4. Tulin tuolta Naudan narinoita-blogista tänne ekaa kertaa, otsikko suorastaan kutsui lukemaan. Kerrankin joku kertoo ajattelevansa samoin kuin minä, tuohon vasara-ajatukseen viittaan. On itelläki käyny mielessä kaikenlaista. Itsensä satuttamisesta puhumattakaan...se harvoin jää ajatuksen asteelle eikä auta kuitenkaan mihinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Katve :). Mä koitan pitää ajatuksen ja mielikuvien asteella...

      Poista
  5. Joooo..luin vähän vanhempia juttuja, ja tajusin ettenhän minä täällä ekaa kertaa käy. :P Otan vähän sanoja takasin.

    VastaaPoista
  6. No mutta matka lähestyy. Pääset näkemään mukavia maisemia, ihanaa kaupunkia, syömään hyvin. Kyllä se siitä!

    VastaaPoista