Lukijat

torstai 30. lokakuuta 2014

Tavaroiden hakua

Nyt on K kohdattu kaiketi viimeistä kertaa. Ilmoitti eilen hyvin lyhytsanaisesti tulevansa tänä aamuna hakemaan tavaroitaan. En mä tiedä miksi mä koin että halusin olla paikalla kun tulee. Kai jotain masokismiä. Auto ajoi pihaan ja mahasta kouraisi, jalkoihin iski semmonen puutumuksen tunne. Kyllähän ne silti kantoi. Kävin avaamassa autotallin oven ja kipitin kiireellä sisään itkemään. Huoh. Kun kuvittelin olevani taas kasassa niin vein kassillisen sen kamoja auton viereen. Ja kipitin kiireellä taas sisään itkemään.

Montaa sanaa ei vaihdettu. Toivotin hyvää syntymäpäivää kuitenkin ja lähdin töihin.  Toivottavasti saa kaikki kamansa nyt tällä aikaa roudattua, että voin sitten illalla itkeä tyhjää autotallia. Kuvittelin että kohtaaminen  olis ollut helpompaa.

Ilmeisesti musta sitten näkyi itkeminen paremmin kuin kuvittelin, kun töihin päästyäni selän takana oli supatettu huolissaan, että Puolis näytti itkeneeltä. No, elämä on ja itku kuuluu kiinteenä osana mun elämään. 

Töissä mulla on KOKO ajan kauheita keskittymishäiriöitä. Uppoudun johonkin ajatukseen ja yhtäkkiä ajattelen että ai niin, mitähän mä olin tekemässä? Mitähän mun piti tehdä? Ai niin, töitä kai vissiin kun on työaikakin. Ja sama rundi lukemattomia kertoja uudelleen ja uudelleen. Viimeisen pakon edessä on tsempattava että jengi saa palkkansa.

Viikonloppuna ajattelin lähteä baariin. Voisin vaikka lyödä vetoa, että törmään siellä Kelailijaan, koska se nyt vaan on Murphyn laki.

7 kommenttia:

  1. Toivottavasti kuitenkin lähdet sinne baariin! Mitä siitä, jos K. on siellä - näkeepähän sekin, ettet riudu kotona itkemässä. Ja olihan se kamojen haku sillekin kova paikka, ihan varmasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti oli sillekin kova paikka, koska olis aika epäreilua jos olis vain mulle.

      Poista
  2. Ei kai niissä itkettyneissä kasvoissa mitään hävettävää ole. Elämää. Toisaalta myös hyvä asia, että joku sen huomaakin. Silloin et ole ollenkaan yhdentekevä työkaveri. Muussa tapauksessa kukaan ei olisi noteerannut asiaa miksikään.

    Toivotaan Kelailijan löytävän tiensä muualle. En tiedä, miten pienellä paikkakunnalla asut, mutta ainakin kaupunkiolosuhteissa on kyllä tosi huonoa säkää, jos niin kävisi.
    Vedä kunnon Halloween- meikit naamariisi ja anna palaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran pienellä, että baareja on vain kourallinen ja kaikki käyvät yleensä koko baarirepertuaarin läpi radale lähtiessään. No, ei sillä rahaa pitäisi baariin olla, mutta mistäpä sen tietää...

      Poista
  3. Sä selvisit hyvin hakuhetkestä! Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  4. Olen tämä sun anonyymi, joka lukee kaiken ja kommentoi harvakseltaan, mutta nyt pakko: hemmetin hyvin sä oot vetänyt! Ihan jotenkin sydämestä kouraissut toi tilanne vilerestä, mutta enpähän ossoo sannoo, mitä olisin toisin ehdotellut tekemään!

    Ja matkakin on tulossa, jee, kyllä se tästä, uskoo, uskoo (jaksaa-tsemppaamisen henkinen muoto)!

    VastaaPoista