Lenkkimies

Lenkkimies. Lenkkimies on AINA läsnä, änkeytyi mun fb-kaveriksi. On paikalla aamuin, on paikalla illoin, tarvitsee terapiaa multa, vitsailee, runoilee, on herkkä ja taiteellinen, maalasi ystävälleen (eli mulle) taulunkin. KOKO ajan sillä on asiaa. Mä en jaksa ihan aina olla kovin ystävällinen sille, mutta SILTI vaan juttua tulee.

Vasta sen jälkeen kun kerroin etten ole siitä romanttisessa mielessä kiinnostunut niin alkoi olla oma itsensä, rasittava ja exässään kiinni oleva, epävarma,  kipuileva melkein neitsyt. Hyvin feikkasi kokonaista sen muutaman viikon.

Ajelee sukulaisiinsa mun talon ohi ja havainnoi mun pihan tapahtumia. "Kenen vene siinä pihassa on?" Jos olis ajanut ohi muutamaa tuntia aikaisemmin niin olis varmaan tullut myös "Kuka sulla oli kylässä?". AHDISTAVAA!

Nyt on kuulemma tullut niin paljon lunta, että mä jään tänne vangiksi toukokuuhun asti kun en pääse ulos ovesta. Ennen aamukahvia jo tuommoista lässytystä kun en muistanut illalla piilottaa sitä fb:n pikaviestistä. Aha, vai jään mä heikko ja neuvoton nainen tänne vangiksi. Niin varmaan. Kielen päällä oli että ei kuule mitään hätää, tilaan tänne jonkun panon tekemään lumityöt ja panemaan mua sen jälkeen niin ei ole kuule mitään hätää tällä heikolla neidolla. Se olisi järkyttynyt herkkiä sydänjuuriaan myöten, joten säästin hänet tällä kertaa moiselta karkeudelta.

Tänään sillä on treffit, mä niiiiiin kovasti toivon parasta!

Miksi mä haluan pysyä sen kanssa "kavereina"? Jotenkin ajattelin niin, että jos tulis vaikka joku semmoinen voimanponnistus, mihin omat voimat ei riittäisi niin voisin pyytää apua, mutta enpä tiedä kannattaako. Mä tunnen itseni pahaksi ihmiseksi!

Ai niin, se yhteinen tuttu on Saunamies, ollaan siis molemmat tilitetty sen saunanlauteilla... Hyvä siis ettei musta ja lenkkimiehestä mitään tullutkaan :)