Pohdintaa

Tänään olen miettinyt suhdettani Kelailijaan. Törmäsin häneen autoonsa tänään omalla kylälläni. Liekö hänellä täältä siis joku nainen kun olen jo kaksi kertaa täällä nähnyt. Pysyisi omalla kylällään prkl, mä olin täällä ensin.  Niin, takaisin asiaan. Känniproosaa parhaimmillaan. Olikohan K joku mun pelastusprojekti gone bad? Ei mulla ole tapana yrittää ketään pelastaa, miksi siis Kelailija? En minä tiedä. Olen miettinyt että kuvittelinko mä ne tunteet päässäni? En tiedä sitäkään. Pelkään että teen saman virheen toistamiseen kun en osaa tulkita itseäni. Tai muitakaan. En mä varmaan näihin kysymyksiin koskaan tule vastausta saamaan, eli ihan turhaahan näitä on pohtia. Mä vaan jotenkin ajauduin niin kovin syvälle K:n verkkoon, tai itsehän mä sinne itseni sotkin, ihan väkisin. Loppuaikoina suorastaan itseäni nöyryytin. Huh. Onhan se haava vielä pikkaisen ruvella, myönnän. Varsinkin näin pienesti kuohareissa. Jotainhan mä siinä näin. En halua vielä lukea taaksepäin että mitä. Opettavainen tarina ainakin jos ei muuta.

Mikä tekee mr sixpackistä erilaisen? No, seisoo omilla jaloillaan, ei tarvitse pelastusta siis. Ei ole heikkoitsetuntoinen peliaddikti, joka ajattelee ensiksi itseään ja pelaa rundin nettipeliä aamuisin ennen kuin huomaa minut. On siis edelleenkin täydellinen. Tänään olen miettinyt pienessä päässäni myös sitä, miten Mr voisi haluta MINUT, MINUT kaikista maailman naisista. Olenhan mä nyt toki aivan loistava pakkaus, hik, mutta että näkisi sen mun kuoren läpi? Onhan se varmaan mahdollista. Olen pystynyt olemaan ihan täysin oma höpsö itseni hänen seurassaan ja se on I H A N A A!

Aikahan tämän näyttää, en vain jaksaisi odottaa ajan kulumista :). Yritän ottaa iisisti ja olla ahdistelematta toista. Olen tukevasti ihastunut :)