Lukijat

maanantai 9. marraskuuta 2015

Ikävä tiivistyy

Mitä lähemmäs miehen paluu tulee niin sitä kovempi ikävä on. Ikävä jotenkin tiivistyy tähän loppuun. Vähän niin kuin päästäisi kuminauhan pingotuksesta takaisin kasaan.

Muutama viikko vielä. Kyllä sitä vierihoitoa osaa taas arvostaa vähän toisella tavalla, vaikka osasin mä kyllä ennen reissuakin.

Viime viikko oli tiukka. Kaksi koulutuspäivää Helsingissä ja vielä entisten työkavereitten kanssa illanvietto Helsingissä ja yö siskon sohvalla. Lauantai meni lepäillessä ja sunnuntai ihan koko päivä kirjanpidon ja budjetoinnin parissa. Tänään yhdistyksen kokous, eli työpäivän jälkeen 3-4 tuntia tappelua. Mikäs sen mukavampaa...Kahden viikon päästä syyskokous.
On kyllä niin tiukat ajat edessä että huhhuh.

Harmittaa kun mies pääseekin jo edellisenä iltana pois kuin piti, mutta niin myöhään, ettei pääse sieltä kotiin, eli joudutaan olemaan kokonainen yö ja seuraava työpäivä samassa maassa, mutta eri kaupungeissa. Voi tuska! Mulla vielä silloin taas Helsinkipäivä, eli pitäisi pystyä keskittymäänkin ihan täysillä, mutta milläs keskityt kun ajatukset on varmasti jo illassa!

Yhdistyskirjanpidossa seuraava tekemätön kuukausi on jo syyskuu, eli jeee, taidan päästä henkiseen deadlineeni, tosin olen kyllä kohta jo ihan tosi loppu!

Mä ajattelin että mulla olis ollut jotain Puolismaisia juttuja, mutta ei sitten vissiin ollut. Peruslätinää vaan. Ei mulle näköjään tapahdu mitään kun en tee kuin töitä :D. Mutta päätinpä näköjään kuitenkin kirjoitella että hengissä ollaan.

2 kommenttia:

  1. Voi että mä olen iloinen kun huomaan että olet päättänyt jatkaa blogiasi, ja kyllä harmittaa että vasta nyt tajusin.

    E.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän nämä vanhemmatkin jutut on :). Kiva kun löysit takaisin :)

      Poista