Miehen reissu on nyt ohi. Torstaina oli kurssipäivä joka oli tuskaisen hidas. Olin niin kovin kärsimätön lähtemään jo "kotimatkalle" eli miehen luokse. Matka (2 tuntia) tuntui äärimmäisen pitkältä, mutta se loppui jossain vaiheessa kyllä, vaikken sitä olisi uskonutkaan.
Torstai ja perjantai meni hyvin, ihanaa oli kerrassaan. Lauantaina mies vetäytyi kuoreensa ja sama jatkui sunnuntaina. Muutamaan otteeseen kysyin että onko joku vialla, mutta en saanut vastausta. Lähdin sitten sunnuntaina kotiani lämmittelemään (prkl että on kylmä kun on ollut lämmittämättä melkein viikon). Onneksi Ystävä sattui olemaan koneella ja pohdittiin pitkät tovit miehen sulkeutumista. Minä tietysti oletin että vika on minussa, mutta loppujen lopuksi tultiin siihen tulokseen, että miehellä on sopetumisvaikeuksia kotimaahan ja arkirutiineihin. Kysyin sitä sitten suoraan ja myönsi. Ehdotin myös, että opeteltaisi puhumaan niin olisi helpompaa. Miten se puhuminen onkaan niin helvetin vaikeaa? Pitää koittaa antaa nyt miehelle vähän omaa aikaa, ei se näköjään itse sitä tajua pyytää. Kyllä on vaikeaa! Ja kyllä on helvetin pelottavaa myös kun pelkään että tämä loppuu.
Tänään käytiin kävelylenkillä pururadalla. Kohdattiin kaksi koiranulkoiluttajanaista, koirat vapaina. Ensimmäisellä vastaantulokerralla naiset saivat koiransa huudettua kiinni ja ohitimme ne kunnialla. Toisella kerralla ei käynyt niin hyvä tuuri vaan toinen koira juoksi mun ohi ja PURI mua reidestä! Okei, parempi termi olisi ehkä näykkäisy, mutta koska iho meni vähän rikki ja tuli kämmenen kokoinen ruhje niin kyllä mä käyttäisin tuota puremis-termiä. En tiedä näkikö omistaja tapahtumaa, kovasti kyllä torui koiraansa sen jälkeen, muttei kysynyt multa kyllä mitään. Mäkin ihan pokkana vaan jatkoin matkaa kun enpä viitsinyt ruveta siinä mitään räyhäämään kun en tiennyt keitä olivat, joitain miehen naapuruston asukkeja toki. Kyllä pisti suututtamaan! Jos ei ole varma koiransa käytöksestä niin ei pitäisi kyllä pitää vapaana ainakaan yleisellä pururadalla!
Viikko töitä ja sitten kaksi viikkoa lomaa, olen kyllä niin sen tarpeessa!
Mahtavaa, että mies on ehjänä takaisin.
VastaaPoistaOnhan siinä varmaan hänellä sulattelemista ja sopeutumista kotiympyröihin. Käsitin, että hän on ollut kuitenkin aikaslailla erilaisissa ja vaativissa olosuhteissa.
Hitto, että mua sapettaa myös nuo vapaana koiriaan ulkoiluttavat. Mun mielestä ihan jo hyviin tapoihin kuuluu komentaa koira luokseen toisia ihmisiä kohdatessa, jos koira on vapaana. Tuolla liikkuu niin paljon koirakammoisia ihmisiä, joille se on ihan sama, onko se vastaan juokseva koira pieni, kiltti, tottelevainen tai mitä tahansa.
Olen itse verrannut sitä aina siihen, että jos mua kohtaisi lenkkipolulla käärme omistajansa kanssa, niin se olisi myöskin ihan yksi ja sama, onko se käärme vaaraton ja minkä kokoinen. Jos on kammo, niin se ei katso mitään järkisyitä. Se saa vain ihmisen reagoimaan ennalta odottamattomalla (usein just väärällä) tavalla ja silloin se kilttikin eläin saattaa reagoida ennakoimattomasti.
Mulla oli meidän oman koiran jäljiltä aina perse, reidet ja käsivarret mustelmilla. Johtui siitä, että se 75 kiloinen pikkujätti (pentu mieleltään, aikuinen kooltaan) oli aina niin suunniltaan ilosta kun tajusi, että lähdemme ulos. Ja tämä vähintään kolmesti päivässä, aina kun otettiin talutushihna esiin. Meillä oli tämänkin asian tiimoilta juttua koirakouluttajamme kanssa, käski mua menemään vessaan suljetun oven taakse, kunnes koira rauhoittuu ja toimimaan pentukoiran tavoin, eli kiljaisemaan oikein kimeällä äänellä jokaisen näykkäyksen yhteydessä. Varmasti hyviä neuvoja, mutta eivät vain toimineet meillä. Persusta näykittiin ihan yhtä hanakasti.
Välillä jo kävi ihan tosissaan mielessä, että koskakohan alkaa työpaikalla liikkua huhut, miten mieheni varmasti pahoinpitelee mua, koska olen aina niin mustelmilla. Ja leikkurin pukuhuoneessa kun joutuu näyttäytymään monesti päivässä alusvaatteisillaan. :-D
Mä olin vain asennoitunut siihen, että mies kun tulee suomeen niin on suomessa, mutta ei se ihan niin mennytkään vaan pää on ties missä. Pitää toivoa, että kohta helpottaa. Kyllähän se täti koiraansa koitti luokseen komentaa, ei vaan totellut. Ilmeisesti mulla oli niin herkullinen kinkku, että piti sitä päästä maistamaan. Auts, kipeä on.
PoistaJaahas, pururata lienee paikkoja, joissa koirien kiinnipito on pakollinen... piti oikein googlettaa asia ja kyllä, järjestyslaissa sanotaan "...pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle..." että kyllähän siitä olis voinu sanoa. Mullekin on tultu sanomaan hautausmaalla, ettei sinne saa tulla koiran kanssa, vaikka oikeasti saa kun hautausmaa on luokiteltu yleiseksi paikaksi eikä tuolla ole kieltomerkkiä.
VastaaPoistaÄlä stressaa vaan anna sille äijälle siimaa :)
Mä koitan olla stressaamatta :D. Ei oo helppoa ei
Poista