Joulukoonti 2015

Aatonaatto, viihdyn töissä varmaan pitkään. Pitää arkistoida papereita sun muuta. Töiden jälkeen jumppaan. Sitten vois vaikka masentua loppuillan. Miehen kanssakaan ei mene ehkä niin kuin toivoisin, voi kyllä olla oman mielikuvituksen tuotostakin. Todennäköisesti  onkin näin.

Työkaveri: Mites sun joulu? Säälivä katse kun kerroin että todennäköisesti aika kulkee eteenpäin samaa vauhtia kuin muulloinkin.

Toinen työ"kaveri": "Eihän täällä ole KETÄÄN! No, hyvää joulua kuitenkin."

Aatonaaton ilta: Mä taidan julkaista tämän vasta joulun jälkeen, etten pilaa kenenkään joulutunnelmaa. Jospa päivittelisin tänne vaan joulutunnelmia  ja katsotaan miten epäjouluinen ja kriisinen tästä tulee.

Jumpan jälkeen kiirehdin alkoon kun luulin että se menee jo kuudelta kiinni. No, kasiin asti se olis ollut auki. Sain sieltä varalle joulukossupullon, ettei vaan pääse loppumaan humala kesken jos tulee tarve luopua selvästä päästä.

Vituttaa fb:n ja instagramin jouluidyllikisa. Jos pistäis kynttilän palamaan ja sen kossun sen viereen ja osallistuisi sillä kuvalla jouluidyllikisaan? Ehkä en kuitenkaan, herkuttelen vain ajatuksella ja laitan sen teille. Mä koitan pitää nämä tunteet kaikki itselläni.

En ihan onnistunut, vaan jaoin facebookissa epäjouluisen Antti Tuiskun "party"-biisin niin tarkka"korvaisemman" vaistot selkeästi heräsi, mutta ehkä sain harhautettua edes osittain? En tiedä. Ehkä se sai pienen vainun mun joulufiiliksestä.  Mutta hyvä biisi se on kuitenkin :). Vetäisin melatoniinia 3 mg nassuun puol kympiltä, jospa uni armahtaisi.

Aatto: Heräämys kahdeksalta, tietty kun menin niin aikaisin nukkumaan. Mieheltä "Hyvää Joulua :)" Ei edes pusuhymiöitä, eikä kyselyä että miten mulla menee. Mihin sen empatiakyky on kadonnut? Keväällä sitä vielä oli runsain mitoin. Hiirten joulutervehdysrapina ilahdutti seinän sisällä, en ole yksin :). Tosin nyt jos napsahtaa ensimmäistä kertaa hiirenloukku niin kyllä minä joulumieleni siitä niin pahoitan. 

Käväisin Prismassa ostamassa maaliteloja ajatuksena maalailla yläkerrassa, mutta kotimatkalla kun aurinko alkoi paistamaan niin päätinkin lähteä lenkille. Heitin 7 kilsan lenkin välillä pysähdellen ja ihmetellen luontoa ja höpötellen omia ajatuksiani. Kyllä niitä ajatuksia ehtikin siinä 1,5 tunnissa tulemaan! Totesin että mulla on varmaan ajatusadhd kun ajatukset poukkoilee järjettömyyksistä realismiin ja ties minne.

 Törmäsin kantarelliin! Ja viherrykseen. Loppumatkasta lensi 4 joutsentakin kaakattaen ylitseni. Aikamoista joulutunnelmaa.

Tämä aatto on paljon helpompi kuin eilinen aatonaatto. Hyvä niin :). Katselen Risto Räppääjää ja juon kuohuviiniä, saunassakin tuli käytyä. Ihana tuo herra Lindbergin ja Rauha-tädin rakkaustarina :).  Kohta jouluruuan rippeet. Ei tässä ole mitään hätää. Joulukossukin taitaa jäädä korkkaamatta kun ei tässä niin isoa angstia tullutkaan kuin pelkäsin. Ehkä se oli tuo luonto ja kävely, joka jeesasi. Ja hetki höpöttelyä miehen kanssa auttoi kanssa.

Nyt se on ohi :). Joulu siis. Fiilis nousi iltaa kohti, ihan hyvillä mielin painelen nyt nukkumaan. Aamun jälkeen ei ole edes itkettänyt ollenkaan. Pahoittelen jos tuli sekava postaus, kirjoittelin sitä muutaman päivän.

Hyvää joulua :)