Lukijat

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Aina kun mä rauhoitun alkaa tapahtumaan

Huomenna olisi sitten megapäivä. Mun auton katsastuksen viimeinen päivä. Kyllä. Auton olisi voinut katsastaa jo syyskuussa, mutta ei, ajattelin sitä kyllä aktiivisesti koko syksyn, mutta koska tuulilasi on aktiivisesti haljennut koko ajan enemmän ja enemmän ja mä olin hoitanut sitä passiivisesti koko syksyn niin valmista ei ollut tullut. Ensimmäisen kerran pyysin tarjouksia lokakuun alussa, ei vain johtanut toimenpiteisiin. Päätin että vaihdatan sen lähikorjaamollani veronpalautusten jälkeen. No, sain otettua yhteyttä korjaamoon joskus joulun aikoihin (hyvissä ajoin siis), mutta he vastasivat, että eivät tee tuulilasinvaihtoja. Siis OMG! Ja niin kuin minä olin niihin luottanut! Putosin aivan tyhjän päälle kun olin tehnyt täydellisen suunnitelman.

No, välipäivinä sitten otin yhteyttä lokakuussa tarjouksen antaneeseen tahoon ja anellen kysyin että mahtaakohan olla maanantaina aikoja ja saisiko sijaisautoa kun töitäkin pitäisi tehdä. Etelänaapurin herrasmies lupasi ja ajan tunnin huomenna aamusta sinne, toisen tunnin laina-autolla töihin, haen auton korjattuna ruokiksella ja ajan taas takaisin töihin ja illan viimeiselle katsastusajalle katsatukseen. Mikä hitto siinä on, että kaikki pitää jättää viimetippaan? Kyllä minua hieman nolottaa.  Pitäkää huomenna peukkuja ettei muuta olisi kuin se tuulilasi ja pääsisin läpi!

Eilen palasin uudenvuodenvietosta miehen lämpimästä kodista omaan hyiseen igluuni. Tässä mä nyt olen muutaman päivän lämmitellyt torppaa ja tänään alkoi jo suorastaan vituttamaan että tarviiko mun aina palella. Aloin miettimään aktiivisesti ilmalämpöpumpun hankintaa. Pistin viestiä jo vuoden takaiselle deitille josko hän pystyisi antamaan mielipidettä asiasta, toivottavasti muistaa, että on vähän "velassa" mulle eroterapiasta. No, ei hän kyllä ainoa mun tsäänssi ole, voin toki ottaa tarjouksia ihan virallisestikin, ajattelin että häneltä saisin rehellisen mielipiteen kun on ammattilainen eikä kuitenkaan yrittäjä. Katsotaan nyt miten tämä etenee.

Eilen kun heitin vaatteet pois nukkumaan mennessä, huomasin että olen kyljistäni aivan pilkullinen. Mikähän mua nyt vaivaa? No, olkoot, eivät vaivaa eikä kutise, hieman esteettisesti arvelluttavan näköistä vaan. 

Mikähän siinä on, että aina kun mulla on hetki aikaa rauhottua niin mulla alkaa päässä surisemaan. Milloin miesasiat, milloin talonparannussuunnitelmat? Miksei se vaan voisi olla välillä ihan hiljaa? Silleen blankkona kiltisti. Shhhh...?

8 kommenttia:

  1. Pidetään peukkuja, pidetään!!! Blondi vois jopa sanoo että kyllä se läpi menee kun munkin meni ;)

    Sinä, blankkona, kiltisti, surisematta?? Tota..... *hihittää salaa*

    VastaaPoista
  2. Tiedätkö Puolis mikä on paras inspiraatio? No, se on viime hetken paniikki.

    Hyvää vuoden jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin näkyy olevan! Ja kun mä niin kovasti olevinaan tsemppasin sen asian kanssa! Hyvää vuoden jatkoa sullekin Rantis :)

      Poista
  3. Tässä lähellä se sun tuulilasi olis vaihdettu max. kahteen sataan (töineen) koska syyrialaisen lasi joka on isohko, ei maksanut kuin 220,- asennuksineen mutta turha tätä nyt on mainostaa koska sulla on tilanne päällä :)

    Ilmalämpöpumpun voisit saada 1.800,- asennettuna ja tuo tonni kahdeksansataa sitten tarkoittaa ilmalämpöpumppua eikä niitä ilmanlämpöpumpun nimellä kulkevia virityksiä joita myydään virallisina.

    Sitten tärkeimpään eli sun pääs surisemiseen. Kyllä se Puolis on nyt niin että sun on parempi antaa sen surista koska - kuten Helmikin jo tuolla ylempänä epäili - ei siitä surinasta tule loppua ja sillä hyvä. Sä olet parhaimmillas silloin kun sulla surisoo koska mä olen huomannut että sä saat uskomattomia ideoita (no okei, jotkut kyllä on aika huimaavia) ja käsittämättömiä inspiraatioita ja se on hyvä se.

    Niinpä mä toivotankin sulle hyvää surinaa loppupäiväksi ja koko ensi viikoksi. Se on kuules mukavaa kun huomenna illalla surisee kaks: sinä ja sun just leimalta läpi päässyt autos mutta minä peukutan varmuuden vuoksi, olkoonkin että se on turhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä maksan kai 250 asennuksineen ja saan kaupan päälle laina-auton, mutta niin, tilanne on tosiaan suhteellisen tiukasti päällä, joten enää ei ehdi tarjouskilpailulle ryhtyä.

      Onneksi satuin deittailemaan ilppiasentajajannua hetken verran niin uskonja toivon vakaasti, että saan sitä kautta hyvin tietoa, ehkä jopa tarjouksen. Jos passaa niin voin tyrkätä sun postiin mallitiedon niin voit kertoa virallisen totuuden sitten :).

      Niin, pään kanssa mun on vaan opeteltava elämään. Joo peukuta ihmeessä, on nimittäin yks jännä ääni mikä sieltä autosta kuuluu, mutten ole siitä vielä ehtinyt kirjoitella... Ehkä se katsastussetä kertoo onko se paha vai ei. Mä nimittän kuvittelen että olen hukannut hieman muoveja mun lokasuojaosastolta, mutta mä kirjoittelen siitä ehkä vähän myöhemmin :D

      Poista
  4. Älä edes yritä rauhoittua. :-D Siis jos se ei tunnu luonnolliselta.
    Elä ja mene omana ittenäs. Ihan kuin täällä blogistaniassakin. Niinhän sinä täälläkin olet rakastettu (okei, varmaan joskus vihattukin, mutta mitä siitä?!).
    Jäin nyt kyllä miettimään itsekin, että mitäs yhteyttä tällä kommentilla oli vaikka tuohon autosi katsastukseen. :-D
    Ei yhtän mitään. Autolle kuitenkin tuhannesti onnea matkaan. Enemmän mä toivon kuitenkin onnea ja iloa sille kuskille. ♥

    VastaaPoista