Lukijat

tiistai 12. tammikuuta 2016

Kaksi päivää

Nyt on tiistai, eli kaksi päivää mennyt. Vain kaksi päivää. Mä näen peilistä väsyneen näköisen ja ryppyisen naisen. Jotain on tapahtunut mun ihollekin silmien alla, se on ohentunut, kuiva ja ryppyinen. Mä olen  vasta 37-v, ei kai jo? Posketkin alkaa roikkumaan kuin bulldogilla. Näillä eväillä sitten pitäisi pärjätä. Ai niin, onhan mulla olevinaan se sisäinen kauneus, pitäis päästä vaan ensin lähietäisyydelle, että se loistaisi. Paskat se mitään loista, sammunut on ainakin hetkeksi.

En mä tarkoita että olisin deittailemaan lähdössä vielä, ehen, en todellakaan, tämmöisiä pohdintoja vaan näköjään näin aamutuimaan  pyörii päässä tässä itsesäälissä kieriskellessäni. Miten mä voin uskaltaa enää antaa itseni rakastaa ja luottaa? No, eihän mun nyt tarvitsekaan vielä. Miten mä jaksan kohdata taas ne kaikki kirvesmurhaajadeitit kun siihen asti pääsen? ( http://puolinaisenero.blogspot.fi/2014/11/astetta-rankempi-halloween.html )

Se tuntuu erityisen pahalta kun jotain kivaa/outoa/hassua/pelottavaa tapahtuu, eikä ole semmoista ihmistä, jolle voisi kertoa ne pienetkin hölmöt jutut.

Mä tiedän että tämä paha olo on tilapäistä, mutta se ei just nyt lohduta yhtään.

Töissä pitäisi jaksaa venyä uskomattomiin suorituksiin kaikkien lisäprojektien kanssa ja kakkostyön tilinpäätös pitäisi tehdä. Millähän voimilla? Sisulla ja pakolla kai.

Meinasin kirjoittaa että miksi mulle aina käy näin, mutta eihän mulle AINA näin käy. Mullehan on käynyt näin vain kaksi kertaa. Tai no, kolme jos Tyyppi otettaisi mukaan, mutta ei sitä oteta. Ei kaksi kertaa ole aina.

Koitetaas miettiä jotain positiivisia asioita:

-talossa ei haise enää paska kun pakkaset lauhtuivat. Lumimyräköistä selviää kyllä jotenkin. Kai.
(oho, nyt pitikin alkaa jo miettimään ihan urakalla, eikä meinaa irrota)
-laihis on lähtenyt hyvin alkuun, ei huvita syödä
-huomenna tapahtuu toivottavasti jotain toivoa antavaa, odotan sitä innolla ja positiivisesti.

Jokainen herätty aamu vie mua eteenpäin.

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Kyllä.

13 kommenttia:

  1. Voimia. Pää menee vereslihalle myötätunnosta, kun sun tilannetta ajattelee. Koita jaksaa <3

    VastaaPoista
  2. Ja aika kuluu niin sairaaaan hitaasti! Jokainen päivä tuntuu viikolta :( Tässä kohtaa ei paljon tsemit auta. Mutta onneks sä tiedät jo, että Joskus hellittää..
    Huominen on niin Jees!!!

    VastaaPoista
  3. Mikäli sä luotat minuun, niin voidaan vaihtaa ajatuksia koska mä osaan pitää turpani kiinni ja vastakkaista sukupuolta olevana katselen maailmaa eri kantista kuin te.
    Eli jos sä juttuseuraa haluat niin et sä ole yksin - senkun pistät postia tulemaan.

    VastaaPoista
  4. Eli perussettiä: rypeminen, töihin uppoutuminen, hauskuutta, surua, rypemistä, pikku kivaa, iloa, uusia tuulia, minirypemistä, laihtumista, riemua ja sitten ollaan taas iskussa. Anna tunteiden tulla ja mennä. Älä pakota itseäsi, vaan salli se kaikki itsellesi. Oot sitten taas oman elämäsi huipulla vahvempana kuin koskaan.
    I so feel you... <3
    T. Terppuli
    Ps. Tykkään Oudon Paimenen tyylistä, vaikuttaa järkimieheltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti toi menis nopeessa tahdissa toi rimpsu :D. Paimen on kyllä järkimiesten järkimies!

      Poista
  5. Hesarissa on vielä joskus ihan järkeviäkin juttuja: http://www.hs.fi/elama/a1452658874627

    Sitä vain ihmettelen, että miksi kesti näinkin kauan ennen kuin joku nainen tunnustaa asia. Jos mies olisi kirjoittanut tuon, niin paskamyrskyhän siitä olisi tullut.

    On oikeastaan aika vapauttavaa elää yksin, eikä jonkun päällepäsmärin kanssa. Tuon jutun kommenteissa joku kirjoitti, että työpaikalla naislauma jatkuvasti arvostelee ja heittää alentavia kommentteja puolisoistaan ja että mieslaumassa vastaavaa ei tapahdu. Tämän voin vahvistaa.

    Jospa nyt vain on käynyt tässä sinun tapauksessakin sama mitä tuossa artikkelissa kirjoitetaan. Ulkomailla tätä miesten mollausta on pohjoismaiden ulkopuolella hyvin vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jospa nyt vain on käynyt tässä sinun tapauksessakin sama mitä tuossa artikkelissa kirjoitetaan."

      Ei varmasti ole käynyt, koska olin siihen nimenomaan kiinnittänyt tuossa parisuhteessa huomiota. Mä tiedän, että ajaudun helposti dominoimaan jos siihen mies antaa mahdollisuuden, mutta tuossa parisuhteessa ei ollut semmoinen koska en todellakaan halua sitä olla. Minä en ota vastuuta tuon parisuhteen loppumisesta. Minussa ei ollut mitään vikaa. Ei vaan ollut.

      Poista
    2. Niin. Jo se, että nimittelet miehiä lapasmies-nimityksellä antaa kyllä kuvan, että joku tässä yhtälössä ei mätsää.

      Poista
    3. Vai niin. No, lapasmies-nimitystä olen käyttänyt vain lasteni isästä selventämään sitä mitä lapasella yleisesti tarkoitettiin. Sinä olen näköjään halunnut tulla tunnistettua tuolla nimityksellä myös. Mutta tässä on nyt selkeä miehen ja naisen välinen näkemysero, enkä mä jaksa sun kanssa siitä jauhaa. Ole sitä mieltä vapaasti että mä olen paska ja että mä ajoin tuon miehen pois. Mä en itse vaan aio ajatella niin.

      Poista
  6. Muistan oman eron jälkeen ajatelleeni vähän samoja (vaikka itse dumppasin rikollisen) - eli että löytyyköhän sitä ikinä mitään kivaa ja oman arvioista ihmissuhdetta. Noi on ihan luonnollisia fiiliksiä plus muista, että olet oikeutettu jonkin verran myös rypemään itsesäälissä hetken :)

    VastaaPoista