Lukijat

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Tyhjä sunnuntai-ilta

Mä olen aivan helvetin väsynyt. Nämä menneet kaksi viikkoa ovat olleet henkisesti tosi raskaat. Viikonloppu meni lasten synttäreitä viettäessä ja sukulaisten rampatessa ja nyt olen yksin ja tajuan taas tämän yksinäisyyden.

Ensi viikko tulee olemaan helvetillinen molempien töiden puolesta. En tiedä miten mä selviän. Jotenkin se eilisen Valon Soturi-fiilis on tipotiessään ja pelkkä tyhjyys vaan jäljellä. Eilen mä tunsin että elämä kantaa kyllä, mutta nyt en tiedä. 

Kun olen yksin, ilman mitään mitä odottaa niin keksin typeriä juttuja. Sehän jo tiedetään. Vielä en ole toiminut typerien keksintöjeni takia ja toivon että saan pidettyä itseni kurissa. Tuntuu vain että jos mä en toimi sen puolesta mitä mä haluan niin se on väärin. Ja mikä on sitten oikein? Ja milloin on oikea hetki toimia? Ja mikä on oikea tyyli toimia?

Ei tästä tuu mitään.

13 kommenttia:

  1. Tulee kyllä muru, aikanaan. Nyt on paskafiilisten aika ja surra on pakko, vaikkei haluu. Muuten historia saattaa vaan taas toistaa itseään.... *halii kovasti*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on vaan mun osa, kosto siitä että mä jätin exän. Mutta mun mielestä kyllä mä oon jo rankkuni kärsinyt

      Poista
    2. Ei helvetti, aatteleksäKIN noin???? :-O

      Poista
    3. Näköjään ainakin eilen ajattelin :D

      Poista
  2. Yksinäisyys ja "sisällötön" elämä ei vain voi tuntua vaan se myös tuntuu veemäiseltä mutta en silti suosittele tekemään mitään ihan ex tempore ja sä tiedät mistä jutuista mä puhun. Ihan sen takia ettei niistä seuraa hyvää kun ajatus on enemmän siinä että saa jotain elämäänsä eikä siinä että mikä se sisältö on. Tästä tuli taas turhan saarnaava enkä oikein osannut sanoa sitä mitä ajattelin mutta toivon että ymmärrät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärränhän minä. Vaikeeta vaan on olla vaan ja odottaa ajan kulumista

      Poista
    2. Jep. Se on tuskastuttavan hidasta ja vielä kun ne ajatukset eivät jätä rauhaan...

      Poista
  3. Joskus voi olla oikea hetki vain olla toimimatta ja antaa kaiken tulla. Mutta mistä ne oikeat hetket - millekään - koskaan tietää? Ei mistään.

    VastaaPoista
  4. Malttia. Kaikki järjestyy ajallaan, usko pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän niillä asioilla on tapana järjestyä... ajallaan.

      Poista
  5. Kun tuluin blogiin ja aloin lukea tätä tuoreinta kirjoitustam jysähti oikein ikävästi vatsan pohjassa kun tajsuin, että NYT on tapahtunut Jotain Todella Ikävää. Ja niin oli. Hmm.. ehkä jos mä en pitäis lukutaukoja, sulle ei tapahtuis tuollaista? Eli se oli vähän kuin meikäläisen syy, se ero? Syytä mua siitä. Tai Miestä. :)

    VastaaPoista