Lukijat

torstai 28. tammikuuta 2016

Villasukat jaossa!

Kirjoitin sunnuntaina Miehelle känniviestin elämän tarkoituksesta. Siitä tuli ihan kaunis viesti, ei edes katkera. Mies vastasi siihen tiistaina. Ihan diipadaapa-vastaus, ei selkeästikään samalla valaistumisen tasolla kuin minä. No, onhan se kuitenkin mies. Enkä mä oikeastaan edes odottanut vastausta.

Siitä kuitenkin sain polttoainetta pohdinnalleni jälleen kerran. Aloin ajattelemaan sitä, miten paljon mä noissa kahdessa päättyneessä suhteessa tein miehen eteen. Mä saan iloa itselleni siitä että saan yllättää, keksiä kivoja juttuja, antaa. Haluan että toisella on hyvä olla ja teen näköjään vähän liikaakin sen eteen. Se kolahti kun tajusin nyt että se ei ollutkaan kovin vastavuoroista. Mä tajusin että mä olen aivan helvetin hyvä tyttöystävä ja mä ansaitsen samanlaisen miehen kuin mikä mä olen. Onhan semmoisiakin varmaan olemassa. Onneksi sain purkaa tätä ajatusta Käänteisvertaismiehelle, siinäpä vasta poikkeuksellinen ihminen mieheksi. Ei vaikuta sialta ollenkaan, ainakaan vielä. Mutta niin kuin sanottu, terapiasuhteet pysyy terapiasuhteina eikä niistä tule enempää.

Jos joku tuntee, että elämässä menee liian hyvin, tai vaihtoehtoisesti ei usko pahaan karmaan niin tässä teille kiva juttu. Mulla olisi ylimääräiset pahan karman villasukat. Kudoin ne pari vuotta sitten jämälangoista, joten eivät ole mitenkään esteettisesti niin kauniit kuin voisivat olla. Kutomisprosessi oli pitkä ja kivinen, kudoin, purin, kudoin ja purin, mutta sain ne valmiiksi syksyllä just ennen kuin Kelailija jätti mut. Sukat jäivät päättelemättä ja kaapin nurkkaan. Päättelin ne muutama viikko sitten akkuepisodipäivänä miehelle, ettei varpaat jäätyneet mun kylmässä talossa. Mies käytti niitä muutaman tunnin (sisällä, ei siis käytön jälkiä) ja kahden päivän päästä jätti mut. Joo, ehkä sattumaa, ehkä ei, mutta nyt koen, että villasukkien ja mun yhteiselo on tullut tiensä päähän. Jos joku teistä haluaa kokoa n. 43 olevat pitkävartiset villasukat niin lähestyköön minua sähköpostiin. Mitään vastuuta en ota niistä ja niiden mahdista. Sen takia en viitsi antaa niitä kenellekään eteenpäinkään vaan haluan että saaja tietää sukkien tarinan.

Tänään tapaan Käänteisvertaismiehen ensimmäistä kertaa. Olen päästänyt sinisilmäisyyteni jälleen kerran valloilleen ja tavataan mun luona. Voihan se toki olla muutakin kuin mitä on sanonut olevansa, mutta sitten se olkoon niin. Olen mä ennenkin selvinnyt kaikista oudoista tilanteista.
Siitä tulee varmastikin mielenkiintoista :). Vähän jännittää! Onneksi ei tarvitse koittaa olla mitään tyttöystävämateriaalia vaan voin olla ihan mitä sillä hetkellä sattuu tuntumaan! Vähänkö hienoa, että se tulee ja korjaa mut ja sitten mä voinkin jatkaa elämää taas kokonaisena :D


6 kommenttia:

  1. Hmm....noi sukat kuuluu sinkulle! Koska ne, kelle ne on aiottu tai on käyttäneet, ovat halunneet erota ;) Blondilogiikkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukkien kohta on vielä auki. Tai sitten ne voisi antaa jollekin eroa pohtivalle vauhdittamaan asioita :D

      Poista
    2. Miten olis käänteisvertaismiehelle? Hänhän käsittääkseni on nyt mielellään ainakin jonkin aikaa sinkku. :D

      Poista
  2. Ei kiitos.
    Vaikka elänkin ihan toisenlaista elämäntilannetta, niin kuka tietää...
    Mä neulon onneksi itse sukkia ja neulon niihin aina mukavia ajatuksia. Eli, jos olen masentunut, en juurikaan saa mitään neulotuksi. Ehkä ihan hyvä niin.

    VastaaPoista
  3. Toi on hemmetin hyvä oivallus: Mä tajusin että mä olen aivan helvetin hyvä tyttöystävä ja mä ansaitsen samanlaisen miehen kuin mikä mä olen.

    Niitä on olemassa, ja varmasti meille molemmille. Valoa ja valaistumista :)!

    VastaaPoista