Lukijat

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Miinuksella

Kyllä menee fiilikset nollasta sataan ja sitten taas miinukselle. Miinuksella mennään. Ja niin kuin mä ajattelin että jo voisi pikkuhiljaa helpottaa. En edes viitsi tännekään kirjottaa kaikkea mitä tänään on tullut ajateltua. Ei ole niin kovin kauniita ajatuksia ollut. Onneks on sentään nuo lapset.

En halua olla se perässä vedettävä reppana niille muutamalle lukijalle, jotka on myös mun oikeassa elämässä. Pitää vetää  "kaikki on ihan hyvin"-maski päälle ja hymyillä.

2 kommenttia:

  1. Toi on niin mustaa aikaa. :(
    Mutta mä aattelisin niin, että jos heti pääsis yli ja kaikki olis hyvin, niin olisko sitä oikeesti kunnolla välittänytkään?
    Voimia täältäkin kautta!
    (ja täälä ei ainakaan aatella että olisit perässävedettävä...)

    VastaaPoista
  2. En kuulu sun elämänpiiriin tosielämässä, olen vain yksi lukijoista. Mutta haluan sanoa, että riipaiseva rehellisyys on just tän blogin suurin vahvuus. Älä luovu siitä ja vedä mitään maskeja päälle. Me kyllä jaksetaan lukea, kirjoitat ja kuvaat asioita todella hyvin.

    Kyllä tää elämä sen verran murjoo meitä jokaista, ennemmin tai myöhemmin, että on helppo samaistua sun tunteisiin. Ei niin kurjaa fiilistä siis, ettei olisi jotain perinjuurin tuttua.

    Yhtälailla tutuksi on tullut sekin, että syvimmästäkin montusta ihme kyllä aina noustaan. Jonain päivänä elämä taas kääntää aurinkoiset kasvonsa, vaikkei sitä montun pohjalla rypiessään millään voi uskoa.

    Tsemppiä sulle Puolis <3

    VastaaPoista