Vilkkumaa, lumihelvetti ja enkelin viestejä

Yhdestä viikosta selvitty taas. Perjantaina Ystävä halusi lähteä  mun kanssa leffaan (tai siis ilmeisesti piristää mua sillä leffakäynnillä). Ystävän valitsema leffa oli How to be a single. Jep. Amerikkalainen teinisekoilu, jonka juoni oli seuraava: Tyttö ja poika eroaa, tyttö opettelee olemaan sinkku, tyttö sekoilee, rakastuu, eroaa, sekoilee, pohtii, unohtaa miehet, alkaa jumppaamaan, lähtee yksin vaeltamaan Grand Canyonille ja löytää siellä itsensä. Selkeästi enkelin lähettämä viesti nro 1, liittyen siihen mun matkaani, jota kovasti pohdin.

Lauantaiaamuna lueskelin Hidasta elämää-sivulta artikkelia parisuhteista http://hidastaelamaa.fi/2016/02/lue-tama-ja-varmista-ettet-jaa-luokalle-parisuhde/

”Yksi tapa ajatella asiaa voisi olla se, että ihmissuhteita ajattelee ikään kuin kouluna. Yksi parisuhde voisi olla kuin yksi koululuokka. Jos suhde on hyvä, se voi olla useampi luokka yhdellä kertaa. Mutta on hyvä muistaa, että se on vain yksi luokka. Luokkia voi olla vielä monta edessä, ennen kuin on käynyt koulunsa loppuun ja saanut selville, mikä on se elämäntyö, jonka pariin haluaa ryhtyä.”

Tosi hyvä juttu suosittelen. Mun pohdinta on vielä vähän kesken kun en ole jaksanut ajatella tuota luokkateoriaa. Tosin ensimmäinen ajatus oli se, että onko mun tarkoitus olla se, jonka kanssa käydään se parisuhdekoulun viimeinen luokka, mutta itse en koskaan valmistu. Pitää lukea tuota vielä ja ajatella, sitten kun pää taas jaksaa.

Kauheesti pitäis ajatella, mutta mun pää on niin väsynyt, ettei se jaksa.

Olin aiemmin viikolla saanut kutsun Helmen kanssa kuuntelemaan Maija Vilkkumaata. Lauantaiaamuna valmistaudun ja kuuntelin Aja!-levyn. Jo eka biisi sai mut itkemään.

Näytän lipun olen pannut kaikki nesteet pieneen pussukkaan

Portin läpi luimistelen 

Ei se piippaa, viimeks oli vyö

Seurueita konjakilla, minä menen yksin kahvilaan

Enkelin lähettämä viesti nro 2.  

  

Vilkkumaa oli HYVÄ, en liiemmin häntä ole aiemmin kuunnellut, eli aika paljon mulle tuntemattomia biisejäkin joukossa. Helmi tökkäsi mua ekan biisin aikana ja sanoi että se on mulle se biisi. Aloin kuuntelemaan toisella tavalla sanoja ja tippahan siinä tuli linssiin. (Vilkkumaa, Puisto puhuu)

Se sanoi: nouse ja paa
huuliisi punaa
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan
vielä sun pää
on surusta raskas
mut se sellaiseksi ei jää
sun tiesi ne päätyvät hyvään 

Kun päästiin kotiin niin pihassa odotti lumihelvetti. Satoihan sitä lunta jo eilen kun Helmen luokse lähdin, mutta en mä ajatellut että sitä NIIIIN paljon sataisi. Pihaan oli ihan turha yrittää autolla, joten jätin auton bussipysäkille ja matkalta noutamani lapset pääsivät lumitöihin. Innostuivat leikkimään ja tekemään jopa lumiukon! Mä koitin saada auton mentävää koloa pihaan että saan auton sentään omalle tontille. Paikoitellen lunta oli kasautunut puoleen reiteen asti dyyneiksi. Lapioitiin polku ovelle kiemurrellen dyynien välistä, missä oli vähiten lunta lapioitavana. Ihan mahdoton keli! Ja sitä sataa vieläkin! Ajattelin lämmittää kohta saunan ja mennä delfiinihyppelöimään alasti hankeen. Saisinpa seuraa, mutta luulen että olen ainoa delfiini näillä seuduilla