Ilo

Yritin tänään viettää seesteistä päivää. Eilen tosin harmitti Nartun vittuilu ja siitä ilmoitinkin ylemmäs ja jatkoin seesteilyä Minions-sukkien parissa. Kuopukselle jäi suiden teko, halusi jättää ne suuttomiksi kun sillä meni hermot.

Viime vuoden puheenjohtaja sitten otti asiakseen Nartun palauttamisen maanpinnalle ja aiheuttikin kunnon  hässäkän laittamalla tosi ikävän sisältöisen viestin jakelulla, jossa oli 20 ihmistä yhdistyksen ja jaostojen johdosta. Ja keskiössä minä ja Narttu. Voi entinen pj  minkä teki! Tää olisi hoitunut vähän pienemmälläkin hässäkällä. Toivottavasti tästä ei tule täysiveristä riitaa kuitenkaan. Oman vastineeni kirjoitin kieli keskellä suuta ja pyrin asiallisuuteen. Nartun vastinetta ei ole vielä tullut. Ensi viikolla ilmeisesti pitää istua alas ja keskustella käytännöistä. Olen ilmoittanut että mikäli kommunikaation taso Nartulla jatkuu yhtä hyökkävänä ja asiattomana, en jatka enää rahastonhoitajan pestissä.

Kävin tänään hakemasa vähän matonkuteita ja jatkoin eilen aloittamaani mattoa. Sen työnimi on Ilo.  Se kuvastakoon sitä iloa, mikä minusta on puhkeamassa pintaan kunhan vähän vielä toivun. Kestäisipä vain mun kädet virkkausta paremmin niin saisin tuon valmiiksi jo tänä viikonloppuna. Mutta tuskin kestää. Äsken jo vedin kyynärpäätuen kehiin kun alkoi polttelemaan.

Trikookude on aika hiton raskasta virkattavaa, mutta kyllä tuosta tulee kaiken sen kivun ja säryn arvoinen :). Kuopuksen kanssa laatuaikaa kun kerittiin vyyhdeistä keriä, esikoisen kanssa juteltiin poikaystävistä, fritsuista ja sen semmoisista. Ihanan rauhallista.

Eilen kaksi miestä otti yhteyttä, se känniviestittelijä ja yksi toinen, joka on jäänyt whatsappiin. En vastannut kummallekaan. Olenpas tyly. En jaksa, en halua selitellä. Enkä näköjään jaksa edes jutella niiden kanssa. Minäminäminä, nyt on MUN seesteisyysaika!

Mun lyhyen tähtäimen suunnitelmana on vain ja ainoastaan saada Ilo valmiiksi, siinä sitä onkin riittävästi. Ai niin ja passi hankittua. Varasin nimittäin ne Kroatian lennot, itselleni ja yksin.