Lukijat

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Öh naistenpäivää

Työpaikan kahvipöydässä: "Mites teitä muistettiin aamulla?" Joo talo oli muistanut rysäyttämällä lumet katolta ulko-oven eteen niin ettei ovi auennut.  Mä tajusin että mä taidan olla firman ainut sinkkutoimihenkilö! Oho... No, olin hiljaa ja lappasin miesten tuomaa kääretorttua kiltisti kitusiini.

Paikallislehdessä oli huoltoaseman ilmoitus naistenpäivätarjouksesta. Auton pesu 8-16 (no jo on ajat!) tarjoushintaan. Ajavat ihan  auton pesuun ja sieltä pois! Ööö, ihan kuin me ei itse osattais ajaa pesuun ja pois. Onko vika mun päässä vai oliko tuo jotenkin erikoinen mainos? Onko musta tullut mahdollisesti feministi?

Viime vuoden naistenpäivä meni näin http://puolinaisenero.blogspot.fi/2015/03/naistenpaiva.html

Silmäthän tässä näköjään kostui ja syvä huokaus pääsi ilmoille. Suru on vielä läsnä. Se oli kaunis suhde sen aikaa mitä sitä kesti.

Tämä naistenpäivän ilta menee spinningissä ja tilinpäätösmateriaalin toimituksessa tilintarkastalle. Voi jestas mä olen iloinen kun saan vihdoin ne mapit pois käsistäni! Vielä iloisempi olen JOS saan  allekirjoitetun tilintarkastuskertomuksen ilman että tilinpäätökseen tulee korjauksia.


Tänään on näköjään surullinen ja haikea olo. Mielenipahoittamispäivä.

4 kommenttia:

  1. Surullinen saa olla jos siltä tuntuu....mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan. Tsempit sulle tähänkin päivään. :) t.Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Kyllä tää tästä, surut pitää surra.

      Poista
  2. Niitä tulee. Mutta onneks ne myös menee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin menee. Oli se sitten mikä tahansa tunne niin varmaa on että ohi menee. Aina. Ilo tai suru.

      Poista