Lukijat

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Seesteistä elämää

Olen päässyt tilaan, jossa nautin kun Whatsapp ei piippaile miesten takia. Mua ei kiinnosta jutella seuranhakumielessä miesten kanssa tippaakaan. Mua ei kiinnosta lähteä saunomaan edes Saunamiehelle. Olenkohan mä mennyt rikki? Vai parantunut? Hämmentävä tila!

Eilen kävin jumpassa,  aloitin virkkaamaan mattoa ja jatkoin villasukkaa. Kuopus saa vihdoin tänä viikonloppuna toivomansa Minions-villasukat, jotka aloitin jo hyvissä ajoin syksyllä. Onneksi sen jalka ei enää kasva.

Mun elämästä tulee taas tylsä ja tavallinen, joten tekstiä tuskin tulee siihen malliin kuin viime aikoina on tullut. Koitan pysyä erossa oudoista tapahtumista ja jumittaa vain kotona (okei, viikon päästä perjantaina on firman juhlat) ja tehdä käsitöitä, lukea, elpyä ja nukkua.

Huomaan välillä, etten ole ajatellut sitä miestä (joka mut jätti)  koko ajan. Se on kiva huomata. Kohta on kaksi kuukautta kulunut, ihanaa! Kyllä se aika kuluu. Ja auttaa.

Mä toivon että pystyn pitämään tämän mielentilan vielä pitkään!

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Tiedätkö mitä, et ole mennyt rikki, vaan särösi ovat alkaneet parantua. Siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää tarvitse toista ollakseen ehjä, hän on jo vahvoilla itsensä kanssa. Ja sen jälkeen maailma on auki, kaikki on taas mahdollista. Nautinnollista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä se on niin :). Kyllä tää tästä, aika auttaa :)

      Poista