Lukijat

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Etsii etsii ja löytää

Lapset tulivat viikonlopun viettoon (käyvät kyllä joka toinen vkl vaikken niitä täällä raportoikaan). Odotin asemalla, jolle yleensä tulevat. Olin kuitannut isänsä tiedotteen tuloajasta ja paikasta ok:lla aiemmin viikolla. Vähän ihmettelin kun kuopus ei laittanut viestiä että ovat edellisellä asemalla niin kuin yleensä. Katsoin exän viestin uudelleen, tuloaika on tunnin myöhemmin ja asemakin eri. No niin, lukutaito olis ihan jees. Hirveellä kiireellä olin rynninyt töistä että ehdin ajoissa asemalle. Kiire loppui siis tunniksi ja otin pienen relahetken aseman parkissa.

Tutustuin odotellessani geokätköilyyn ja latasin ohjelman kännykkään ja toivoin että tytöt innostuisivat kätköilemään mun kanssa. Esikoinen suostui illalla lähtemäänkin ja suunnattiin fillareilla kylälle, jossa ensimmäisen kätkön piti odotella löytäjiäänsä. Löydettiin paikka helposti, mutta kätköä ei. Vinkkikään ei uponnut mitenkään tajuntaan. Varmaan puoli tuntia pyörittiin edes takas ja alettiin jo vähän ärsyyntyä :D. Koska ollaan TOSI kärsivällisiä ihmisiä niin päätettiin kokeilla seuraavaa kätköä, joka oli kilometrin päässä. Kun kännykkä näytti enää alle 100 metriä niin hylättiin fillarit ja rymyttiin metsään. Suunnistettiin keväisessä metsässä ja löydettiin hoodeille huomataksemme, että oltaisi päästy kyllä perille ihan tietäkin pitkin :D. Pitkään ja hartaasti etsittiin ja etsittiin, alettiin yllättäen taas hieman turhautua kunnes mä tajusin kurkistaa kaatuneista puunrungoista tehdyn sillan alle ja voi sitä riemua kun  pakasterasia sieltä pilkisti! Me tehtiin se!!! JEEEEE!!! Ajateltiin että kyllä oli onni kun kuopus ei lähtenyt kun sillä olisi niiiiin mennyt hermot!

Eilisestä "voitosta" voimaantuneena kysyin kuopukselta (otin riskin) että lähtisikö mun kanssa etsimään kolmatta kätköä jos mennään autolla (ei kuulemma tykkää enää pyöräilystä). Suostui ja niin lähdettiin. Kätkö oli "vuoren" päällä eli aikamoinen rymyäminen oli taas metsässä ja liukkailla jäkälillä. Kuopus välillä "oota, mä otan selfien" ja jatkettiin matkaa. Tällä kertaa kätkö oli samantien löydettävissä mikä oli tosi hyvä niin kuopus sai helpon kokemuksen. Taisi salaa tykätäkin vähän :).

Kauniit oli maisemat vuorella, päästiin ehjinä alas vaikka kallio olikin ihan sammalen ja jäkälän peitossa ja välillä liukui alta pois kun pohja oli vielä märkää.


Ihanan aurinkoinen lauantaipäivä :). Haluaisin vielä kätköille, mutta kukaan ei halua lähteä mun kanssa etsiskelemään enkä viitsisi yksinkään lähteä. Ehkä mä teen vaan veroilmoitusta.

4 kommenttia:

  1. Joo ne kätköt voi kuulemma olla tosi kinkkisiä. Esim. tavan sähköpömpeli pylväässä, mitä ei tulis mieleenkään mennä aukoon. Mutta niin vain löytyy avain narun päässä jostain sieltä alta tai päältä ja eikun kaappia aukoon. En oo kyllä sen enempää sitä harrastanut, ei varmaan riittäs kärsivällisyys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä riittäiskö mullakaan yksin kärsivällisyys :D. Sain kuin sainkin esikoisen vielä eilen messiin ja napsittiin 4 kätköä helposti vielä illalla :). Ollaan jo aika pro näköjään :D

      Poista
  2. Jee sille, että jotain uutta on löytynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee :). Yhteensä 7 kätköä etsittiin viikonlopun aikana :)

      Poista