Sadepäivä

Sadepäivä. Nukuin tosi huonosti kun jännitin tätä päivää: mistä löydän talon isännän, löydänkö oikean bussin, ehdinkö laivaan, löydänkö satamasta seuraavan majapaikan tyypin.

Sain maksettua hotellin ja ystävällinen omistaja vei mut asemalle. Hyvä niin kun  helvetillinen ukkonen iski kun pääsin autoon. Oliskin ollut hauskaa kävellä 2 km kauheassa kelissä vetäen läpimärkää matkalaukkua. Olen löytänyt oikean bussin ja kohta lähdetään kohti satamaa. Puolet stressaavista asioista suoritettu. 

Pääsin juuri Jelsaan. Kuski huusi jotain josta oli ehkä ymmärrettävissä "port". Kaikki lähtivät bussista, joten niin tein minäkin vaikkei vettä näkynyt mailla halmeilla, taivaalta sitä tosin tuli kaatamalla. Sateenvarjo auki ja märkää lenkkaria toisen eteen. Gps ei näyttänyt apuja, joten olin ihan up yours. En löytänyt Jadrolinijan lipputiskiä enkä mitään satamarakennusta. Alkoi olemaan aika märät paikat joten päätin istahtaa kahvilaan ja kysyä samalla että mistä mahtaisin löytää lipunmyynnin. Tarjoilija ei ymmärtänyt kysymystä, mutta naapuripöydän herrasmies onneksi ymmärsi ja kertoi että tuosta lähikaupan vierestähän niitä saa. Enpä olisi tajunnut omineni. Kysyvä ei tieltä eksy. 

Mun matkalaukussa ei ole varmaan kovinkaan montaa kuivaa vaatetta enää. Kuuma suihkukin olisi aika jees. Ei tää matkanteko ole aina pelkkää auringonpaistetta. Kuinkahan pitkään yhden kahvin varjolla kehtaa istua lämpimässä? Jännä nähdä tallentuuko mun teksti ilman wifiä... Huomaan että en osaa olla tekemättä mitään, joten kirjoitan postausta. 

 

Olispa goretex-kengät. Alkaa olla sukat nimittäin aika märkänä. Jelsa on niin nähty. Mä haluan pois jo täältä. Reilu 2 tuntia bussin ja laivan välissä märkänä kuin uitettu koira niin ou jeah, kunnon lomameininkiä. 

Pääsin Boliin ja ystävällinen setä bongasi mut nopeasti palloilemasta laiturilta. Kierrätti autollaan mut kylän ympäri ja toi hotellille.   Sain olohuoneellisen huoneen merinäköalalla, 24 eur/yö, ei paha. Koska oli luvattu ukkosta niin kävin hetkeksi päikkäreille. Kun keli ei näyttänyt pahalta niin lähdin päikkäreiden jälkeen tutustumaan kuuluisaan Zlatni Ratin rantaan, jonka pää kääntyilee merivirtojen mukana vasemmalta oikealle. Istahdin rannan päätyyn katselemaan vuoristoa ja tutkailemaan kiviä. Joku ääni koitti sanoa "Puolis, et sä voi hei kerätä matkalaukullista kiviä", toinen ääni sanoi "miks en muka voi, mä voin ihan mitä tahansa!". Päätin että otan ihan vain muutaman, semmoset vain jotka puhuttelee mua. Ja ennen kuin huomasin niin housun taskut pullotti puhuttelevia kiviä, hups. Pizzalle Moby Dick-nimiseen ravintolaan, ihan vain koska nimessä oli Dick. Alkoi sataa ripotella ja nyt onkin jo kunnon myräkkä päällänsä, joten kiireen vilkkaan huoneeseen. Nyt on semmoinen olo että haluan kotiin ja lämpimään. Ei tullut kuin yksi pitkähihainen paitakaan mukaan. Yhyy.

Bolin satama

Näkymä parvekkeelta

Rannat on ihania pikkukivirantoja

Kaikki nämä sinisen ja turkoosin sävyt, ah <3

Zlatni Rat ranta