Lukijat

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Takaisin Splitiin auringonpaisteessa

Heräsin Bolilla, se ainut mukana ollut pitkähihainen päällä ja jumppahousut jalassa (ainoat pitkiksi kalsareiksi laskettavat) kahden peiton alta ja palelin. Ikkunaluukkujen (semmoiset puiset, söpöt) välistä näkyi AURINKO, joten äkkiä lävet auki ja aurinkoa sisään. Mielikin valostui heti kun aurinko paistoi :).

Lähdin bussilla Supetariin, josta lähti lauttani Splitiin. Voi luoja mitkä maisemat oli matkalla! Oli pakko räpsiä kuvia bussin ikkunan läpi kun oli niiiiiiin kaunista! Pahoittelen noita heijastuksia tuossa kuvassa, ilman niitä se olisikin liian täydellinen.


Bolissa bussia odotellessa istuskelin rannassa ja katselin kiviä. Yksi puhutteli mua taas ja lähti mukaan, argh :D


Bussi meni semmoista serpenttiinitietäyli vuoren ja ai perkele että mä taas pelkäsin. Teki mieli sanoa kuskille että ei millään viittis nostaa vähän jalkaa kaasulta kun mua pelottaa niin kovasti! Tietty olin ängennyt etupenkille että varmasti näkisin hyvin kaikki rotkot. Mutta näin mä siitä kaiken sen mahtavan kauneudenkin. Ihan tuli taas tippa linssiin kun maisemia katselin. Pakko päästä vielä jonkun tärkeän ihmisen kanssa seikkailemaan Kroatiaan.

Supetarin satamasta tuo ylempi ja alempi kuva. Ihan mielettömän kaunista. Kaikki ylisanatkin loppuvat kesken. Luntakin näkyvissä.

Itsepäisenä halusin etsiä seuraavan majapaikkani jalkaisin, joten raahasin kassejani reilun puoli tuntia ympäri kaupunkia ja vihdoin ja viimein löysin kämppäni. Asunto kerrostalossa, mutta ah niin moderni, lämmin ja sänkykin on pehmeä. Olin päättänyt, että huomenna lähden retkelle, joten suuntasin sitä varaamaan. Olisin halunnut Plitvicen kansallispuistoon, mutta eipä sitä ollutkaan tarjolla, joten menen huomenna Krka kansallispuistoon. Ihan sama kunhan jotain kokee ja näkee. Kuvittelin että hotellilleni oli helppo löytää, mutta kas vain, huomasinkin olevani pahemman kerran eksyksissä. Kroatiasta löytyy myös ei niin kaunista maisemaa :D. Olin näppäränä tyttönä wifitellyt rantaravintolassa akkuni tyhjäksi, joten mulla ei ollut tiedossa edes asuntoni osoitetta. Hehheh... No, monen mutkan jälkeen onneksi löytyi. Tämä ei siis ollut se mun hotellini vaan alue jonne eksyin.


 Kävin hieromassa myös Grgur Ninskin varvasta, sen pitäisi tuoda hyvää onnea, sitä tässä vähän on tarvittaisi. Hieroin sitä siis oikein kunnolla. Mahtavan kokoinen jäbä






4 kommenttia:

  1. Oli varmaan kiiltävä varvas äijällä :) toivottavasti se tuo nyt onnea!

    Mutta miten hurmaava lahdenpohjukka hiekkarantoineen! Ei ihme, että oli pakko ottaa kuvia.

    Laita pari kiloa kiviä postipakettina kotiin, niin ei tarvi kaikkea kantaa laukussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivivarasto ei ole nyt karttunut, ehkä mennään näillä jos en löydä täältä kunnon rantaa :D.

      Poista
  2. Auttaakohan se, jos koitan hieroskella omaa varvasta?

    Oih, mitä ihanuuksia maisemuuksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siitä haittaakaan voi olla, hiero tyttö hiero! :D

      Poista