Lukijat

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Kotona ja Vappuja

Paluulento meni suht ok. Tokihan pelkäsin ilmakuopissa ja naputtelin itseäni, hoin viisauksia mielessäni kuten "tän koneen pysyminen ilmassa ei riipu mitenkään siitä että pelkäänkö mä eikä siitä että naputtelenko mä, joten jospa mä vaan kiltisti istuisin paikallani ja olisin ihmisiksi". Ja sitten tulee mielestäni hirmuinen ilmakuoppa ja varmuuden vuoksi rauhoittelin itseäni naputtelulla kun en muutakaan keksinyt. 

Pääsin Helsinki-Vantaalle ehjin nahoin ja siirryin passijonoon. Perjantai klo 15:40, jessus mitkä jonot! Oltiin sovittu exän kanssa että tytöt tulevat junalla Tikkurilaan 16:30 ja haen ne sieltä suoraan, käy näppärästi niin. No, passijonossa seisoin vielä neljältäkin ja laitoin tytöille viestiä että saatanpa myöhästyä. Eipä siinä kaikki. Pääsin vihdoin passintarkastuksesta eteenpäin ja pölähdin täpötäyteen lähtevien halliin. Koska koneessa oli ollut vain muutama kymmenen matkustajaa, ei ollut ketään ketä seurata. Ihmisiä oli ihan hitosti. Opin että matkatavarapaikkoja on nykyään ainakin kolme. Niiden välimatka on aina 300 metriä, eli kauimmaisesta kauimmaiseen 600 metriä. Sitä väliä kun olin ravannut muutamaan kertaan siinä helvetin ryysiksessä ja tietäen että laukku pitäisi löytää ja helvetin nopeesti, koska kello on jo 16:25 ja lapset odottaa kohta Tikkurilassa niin kyllähän siinä turhautumiskyynel vierähti. Näyttötauluilla ei lukenut missään että minne Splitin lennon laukut  toimitettaisi eikä sitä sanottu myöskään koneessa. Lopulta päätin että menen yhteen niistä kolmesta pisteestä ja toivon että siellä on joku info josta voisin kysyä. Ennen portteja (josta ei tekstin mukaan ole enää paluuta) oli onneksi kolme rajavartijasetää, joilta sitten hädissäni kysyin, olin ilmeisesti aika tuskaisen näköinen kun yksi niistä koitti keventää tunnelmaa small talkilla Splitin säästä. Setä näki jostain vehkeestään että laukkuni pitäisi olla siellä 600 metrin päässä. Sanoin että kiva, tiedänkin jo missä se on kun olen pari kertaa tämän välin jo ravannut toivoen että Splitin lento ilmestyisi näyttötauluille. Ja ei kun menoks taas. Viestiä lapsille että sori vaan, myöhöstyn.

Löysin vihdoin paikan, halli oli tyhjä, hihnojen yläpuolisilla ruuduilla ei lukenut Splitiä. Laahustin kuin hidastetussa filmissä kohti palvelutiskejä, olin jo myöhässä, joten turha hoppuilla, ihan sama. Vähän ennen palvelutiskejä huomaan hylättyjä laukkuja pysähtyneellä hihnalla, mukaan lukien omani. Jei. En osannut enää edes iloita jälleennäkemisestä kun kiukutti niin kovasti. Raahauduin Flyparkin pysäkille, siellä sattui olemaan jo auto. En ehtinyt pistää edes asiaankuuluvaa tekstaria vaan kysyin että mahtuuko vielä mukaan vaikken tekstaria ole laittanutkaan. Seisomapaikalle mahtui. Sanoin että ei haittaa pieni seisominen ja pääsin autolleni. Tikkurilaan saavuin 20 minuuttia myöhässä ja näin miten 13-v oli kireänä kuin viulunkieli. Onneksi tilanne korjaantui kun kurvasin Mäkkäriin ja matka saattoi jatkua hieman leppoisemmissa tunnelmissa.

Olin jopa onnistunut tuliaisissa, mikä on aikamoinen saavutus tuon ikäisten kanssa! Jee!

Vietettiin rauhallinen vappu Trivial Pursuitin ja geokätköilyn merkeissä, tai no, vietin 15-v:n kanssa. 13-v ei halunnut osallistua mihinkään. Se on nyt siinä iässä, mutta antaa toisen olla.

Huomenna taas töihin, kivaa :)


8 kommenttia:

  1. Vain 20 minuutin myöhä kaiken tuon jälkeen oli tosi vähän! Mutta lapset ei semmosia ymmärrä. Ne on vielä tuossakin iässä maailmansa keskipiste, ja niin kuuluu ollakin, tietysti.

    Saattoi kotomaa ottaa vähän märällä suukolla vastaan, mutta tänään on jo ihan vappusää... tervetuloa kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nyt alkaa jo säät helpottamaan :). Kiva oli tulla kotiin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Mii tuu! Tarvii varmaan ostaa se maksullinen jäsenyys kun ilmaiskätköt on jo lähialueelta koluttu :D

      Poista