Lukijat

maanantai 2. toukokuuta 2016

Levoton

Pitäisi jo nukkua, kello on puoli kaksitoista. Sovin tänään treffit, peruin ne tunnin päästä sopimisesta, koska olin stalkannut miehen kovin avoimen fb-sivun. Täynnä väkivaltaa ja rasistisia kuvia. Kuvotti suorastaan. Yksi mies feidasi mut parin viikon kirjoittelun jälkeen ennen kuin nähtiinkään, treffipalsta on kuollut, mun sisuskin taitaa olla kohta. Mulla on levoton olo päässä, sydämessä, sielussa, vatsassa.

Eilen avasin saunakauden Saunamiehen saunassa vihdoin muutaman kuukauden soutamisen ja huopaamisen jälkeen. On se vaan kärsivällinen mies. Ihan kiva oli nähdä ja jutella maailman menosta. Kesällä mennään kuulemma hänen mökilleen. No, mikä ettei.

Mua harmittaa aivan suunnattomasti se, että mun elämästä on kadonnut semmoinen ihminen, jonka olisin halunnut siinä pitää. Mutta ehkä mulla ei ollut sitten siinä hetkessä semmoista annettavaa mikä olisi hänet pitänyt mun elämässä. Ehkä mä siinä hetken ystävyyssuhteessa vain otin enkä osannut kriisissäni antaa enempää. Anteeksi jos niin kävi enkä tajunnut.

Harmittaa myös että Ystävä on kadonnut parisuhteeseensa. Sanoo, että on ikävä mua, mutta mitä on valmis tekemään sen eteen? Niin.

Sain äsken poistettua fb-kavereista Sen Miehen joka mut viimeksi jätti. Neljä kuukautta siihen näköjään meni ja itku tuli silti.  Olen ylpeä itsestäni.

Niin kuin Entinen Vaimokin totesi niin suru tulee ja menee, välillä on parempia aikoja ja välillä ei.  Ne on vain hyväksyttävä. Vittumaista silti.

Fenix Minussa sai mut kuuntelemaan Laura Närheä, tässä teillekin Julma Valo.

6 kommenttia:

  1. Taas osuva biisi, herrajjestas.
    Onnea siitä fb-rajanvedosta, ne on jotenkin ikävän merkittäviä kääntöpisteitä; joutuu tunnustamaan, että tämä tarina todellakin oli nyt tässä. Ja samalla antaa itselleen luvan jatkaa eteenpäin. Turvassa, jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä olen tuota (ja Laura Närheä muutenkin) joskus jokunen vuosi sitten kuunnellut paljonkin, nyt hänet löysin uudestaan ja tää iski kyllä TAAS just tähän hetkeen. Myönnän, halusin pitää miehen fb-kaverina, jotta näkee lomakuvat (että mulla menee hyvin ja eteenpäin mennään, kai, en tiedä mikä mun pointtini siinä oikein oli). Nyt on oletettavasti nähnyt, joten ehkä saan nyt rauhan. Ainakin jossain vaiheessa.

      Poista
    2. Kyllä niitä rajanvetoja on vaan pakko tehdä päästäkseen eteenpäin. FB-stalkkaus on tosi koukuttavaa,eikä kuitenkaan tee kiusaa kuin loppuviimeksi itselle. Oma elämä on pakko ottaa haltuunsa joskus jopa itseään suojellen. Rajatkaamme sisko siis, rajatkaamme! :)

      Poista
    3. Kyllä! Varsinkaan kun ei äijä edes ikinä mitään päivittänyt ja silti tuli stalkattua. Mutta ei tarvii enää :)

      Poista