Lukijat

tiistai 3. toukokuuta 2016

Personal trainer

Kuukausi sitten mä otin itelleni personal trainerin. Tapaan sen kaksi kertaa kuukaudessa (väliajat omaa treeniä) ja tänään oli toiset treenit. Mietin siinä kiskoessani happea kitusiin hyperventiloinnin rajoilla pää melkein polvissa oksennusta melkein pidätellen, että tästäkö mä haluan maksaa, olenko kenties ehkä hullu? Aivan järkyttävän helvetillisen tunnin se mulle järjestikin. Vaikka koko elämäni olen jotain jumppaillut (ei, ei se näy) niin en ole tuommoista kyllä kokenut ikinä. No pain, no gain. Nyt tuli kyllä ainakin sitä kipua ja kyllä ne jaksamisen äärirajat on löytyneet. Melkein purskahdin itkuunkin kesken treenin :D. Kyl on hauskaa! Nyt kun olen kolme tuntia keräillyt itseäni kotona niin elämä tuntuu voittavan taas.

Mun personal raineri ei osaa edes laskea. "Kaksi vielä, jaksat kyllä". Kiltisti teen ne kaksi voimieni äärirajoilla kirosanoja hampaiden välistä pihisten ja eikös sieltä tule sen jälkeen "kaksi vielä, kyykkää syvemmälle!" "Ja sitten vielä yksi". Sitten mä tärisenkin hetken oksennusta pidätellen penkillä ja kerään itseäni. Vaikutti tyytyväiseltä mun sisuun, en hirveästi juputtanut vastaan, osittain sen takia kun en pystynyt alun jälkeen enää juurikaan puhumaan. Vielä kun tuloksia näkyisi jossain (loma, viini, pizza, ei hyvä) niin tuntuisi ehkä paremmalta.

Huomenna yritän polkaista itseni töihin fillarilla. Jos pääsen ylös sängystä noiden treenien jälkeen.


4 kommenttia:

  1. Pari kertaa kuukaudessa tuon ehkä vielä kestää ja voi ymmärtää.
    Mutta muuten pitäisin sua kyllä ihan hulluna. ;-)

    Kyllä kai noi PT: t aika usein piiskaavat ihan äärirajoille, mutta välillä nousee kysymys, että mahtaako se nyt olla niin tarpeellista ellei ole pyrkimässä johonkin fitness- kisaan tms.

    On toki varmaan hyvin monenlaisia heidänkin joukossa. Ainakin Saksassa on niin, että PT ei ole suojattu ammattinimike. Eli siihen voi "kouluttautua" kuka tahansa (olipa sitten kyse kolmen päivän kurssista tahi kolmen vuoden opiskelusta) ja sen jälkeen nimittää itseään PT: ksi.
    Tuo luo itselleni jo melkoisen epäluulon tätä "ammattikuntaa" kohtaan. Samaten täällä on iso joukko heitä, jotka ovat yliopistossa opiskelleet urheilulinjalla ja samalla ökotrofologiaa (terveys- ja ravitsemustieteen linja) ja heihin kyllä luotan enemmän.
    Mutta nuo lähinnä itsekoulutetut PT:t näen vain rahan hukkana. Toivottavasti omasi ei ole sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole suomessakaan mitenkään suojattu nimike, eli periaatteessa kuka vaan voi ryhtyä. Itsellä tarve on enemmän "kyttääjä ja piiskaaja", joten semmoinen sopii mulle hyvin kun aika paljon tietämystä itsellänikin on asioista. Aika skeptisesti lähdin mukaan, mutta ihan tyytyväinen olen kyllä :)

      Poista
  2. Pt! Mahtavaa.Tuleeko sulle se olo, et olet lottovoittaja, kun käytät tuota palvelua. Mulle tulee!
    Nyt kun oon tässä fustra-koukussa ja maksan itseni sairaaksi mutta terveeksi, olen alkanut miettiä palkkaisko seuraavaksipt:n noihin muihin juttuihin. En kyl haluu oksentaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä semmoinen olo, että olen ansainnut jotain huomiota myös itselleni :). Mun pt on sieltä edukkaimmasta päästä, en mä olisi itseeni raaskinut kauheasti sijoittaa, ainakaan vielä kun katto vuotaa ja kellari tulvii :D.

      Mut hei, mä en kuitenkaan oksentanut :D

      Poista