Lukijat

maanantai 3. lokakuuta 2016

Äiti etävanhempana

Olen törmännyt ajatustapaan "etä-äiti on se huonompi vanhempi". Tuli puhetta etävanhemmuudestani  erään keskustelukumppanin kanssa ja mies laukaisi "Jaa miten se sillai päin on mennyt? Yleensähän lapset jäävät äidilleen ja isä saa kärsijän roolin." ja "Yleensä vaan äiteet on parempia vanhempia...". Myönnän, meni tunteisiin ja provosoiduin huolella. Parempia vanhempia! 

Lähivanhempi on siis tietyn ajattelutavan perusteella se parempi ja etä se huonompi vanhempi. Ilmeisesti siis se, jolle lapsia ei voi uskoa. Ja jos se etä sattuu olemaan vielä nainen, niin sen on oltava  tosi huono ihminen. Ihan alinta paskaa. Lähi-isä taas onkin sitten arjen sankari. Jumalauta se sädekehä kiiltää ulkopuolisten silmissä. Äiti hylkäsi lapsensa, mutta onneksi niillä on noin hyvä isä.  *taputapu*. Entäpä jos isäkin on yhtä kunnollinen vanhempi kuin äiti? 

Mä koitin tehdä päätöksen ajatellen lasten, en omaa parastani. Lapset sai jäädä asumaan sinne turvalliseen "lintukotoon" isoon uuteen omakotitaloon lähelle koulua vanhojen kavereiden pariin. Siihen taloon johon mulla ei olisi ollut mitään taloudellisia mahdollisuuksia. Olisiko mun pitänyt repiä lapset sinne kämäiseen kerrostalokaksioon, jotta olisin voinut säilyttää sen hyvän äidin statuksen muiden silmissä?  Repiä väkisin toiselle puolelle Suomea? No ei, mutta tuon miehen mielestä kyllä. Mies ei ole mielipiteineen yksin, on niitä muitakin, olen kuullut. Siksipä tämän kirjoitinkin. Tarkoitukseni oli kirjoittaa kiihkottomammin, mutta ei onnistunut.  Kyllä on vielä kovin stereotyyppiset mielipiteet tästä asiasta monella. 

Mä olen kärsinyt. Ja kärsin edelleen siitä että lapset ei asu mun luona enkä ole arkisessa elämässä mukana. Nytkin ajatus siitä saa mut itkemään. Itse olen tuntenut siitä huonommuutta ja ajatellut että se on vain mun omassa päässä, että ei muut niin ajattele. Nyt huomaan että näköjään ajatteleekin. Se tuntuu ihan helvetin pahalta. Pitäisi antaa muiden mielipiteiden  mennä, mutta jokainen äiti tietänee miltä tuntuu se, kun äitiyttä arvostellaan. Tuo mies teki sen tietämättä faktoja, mikä oli kohtalaisen junttia ja keskustelu tyrehtyikin siihen. 

Miksi se on niin hyväksyttyä että mies on etävanhempi, mutta nainen ei voi sitä hyväksytysti olla jos on täysijärkinen ja kunnollinen ihminen? Nyt on kuitenkin vuosi 2016! Meni tunteisiin. Mä kärsin tämän, jotta mun lapsilla olisi kaikki mahdollisimman hyvin. 

17 kommenttia:

  1. Näinhän se taitaa usein valitettavasti mennä :( Mies hiekkalaatikolla saa puisto(äidit) kiljumaan ihastuksesta, noin karrikoidusti. Ihan samoin kuin naisvaltaisilla aloilla voi huomata, miten ne harvat miehet on melkein palvottuja.
    Mä luulen, että jos itse on sinut asian ja päätöksien kanssa, niin on kai vaan pakko antaa muiden mielipiteiden olla omassa arvossaan. Loppujenlopuksihan lapsista sen näkee parhaiten, miten asiat on kohdillaan.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että tää oli paras ratkaisu, mutta jälkikäteenhän sen vasta sitten tietää kun lapset on aikuisia. Tai no, eihän sitä voi tietää kun eihän sitä elämää voi uudelleen elää. Ja jossittelu ei auta. Ei pitäisi antaa mennä tunteisiin, mutta minkäs teet...

      Poista
  2. Oijoi. Törmäsin tähän ihan samaan! Nyt lun lapset on jo lähes aikuisia, niin se ei enää nostata kulmakarvoja, mutta silloin yli 5 vuotta sitten kylläkin. Noin pöyristyttävästi ei sentään kukaan kommentoinut kuin mitä sulle. Ehkä siitä syystä, että tuo keskustelu käytiin naamakkain.
    Miesten - ja miksei naistenkin - turvat meni tukkoon, kun kysyin heiltä, että jos minä olin se, joka suhteessa voi huonosti ja myös pistin eroprosessin alulle, niin minäkö olisin ilmoittanut lasten isälle, että muutapa kuule muualle, kun minä jään tähän asumaan lasten kanssa.
    On se nyt perkele kumma, kun toimit siten, mikä on oikein ja kohtuullista, niin paskaa tulee niskaan. Ja vielä miehiltä! He kun on ensimmäisinä ja kovaan ääneen vinkumassa siitä, että isiä kohdellaan sossussa kuin pohjasakkaa, eikä heidän oikeuksistaan välitä kukaan.
    T. Terppuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Joskus parisuhteessa voi olla kaksi yhtä hyvää ehdokasta lähivanhemmaksi. Asenteet muuttuu hitaasti. Paskaa sataa, teit sitten niin tai näin niin paskan määrä on vakio kai.

      Poista
  3. Etä-äideistä on kirjoitettu kirja ja se oli kyllä raastavaa luettavaa. Asenteet todellakin on tuota mitä sä kirjoitat - ja sitten sitä kautta myös monen epävarmuus ja itsesyytökset lisääntyy.

    Nyt kun eletään 2016 vuotta ja perhemalleja on kohta yhtä monta kuin perheitäkin, niin eikö tätäkin asiaa nyt voisi päivittää tähän päivään?

    Kiukuttaa se isien glorifiointi ja naisten mustamaalaaminen ja nää iänikuiset stereotypiat. (Meilläkin kuopuksen isä oli hyvä isä kun teki puolikasta työpäivää kun lapsi oli pieni. Arvaa, kuka oli huono äiti kun teki puolikasta työpäivää kun sama lapsi oli yhtä pieni? Tai se neuvolantäti joka kehui isää reippaaksi kun toi lapsen neuvolaan. Jooei mua koskaan kehuttu!!!)

    Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja olis mielenkiintoista lukea, mutta ehkä ei kannata. Joo toi supesisien hehkutus äideille normaaleista asioista niin kuin neuvola. Haloo!!! Mä hoidin käytännössä yksin lapset kun exä kävi töissä ja ammattikorkeassa. Kiilsikö mun sädekehä. Juu ei. Mutta exänpä kiilsi. Työt, opiskelu ja vielä isä. Voi hyvänen aika sentään miten reipasta. Ja mä olin vain kotona lasten kanssa. Ai että menee taas tunteisiin!

      Poista
  4. Ja äitipuoli osaa kohdella lapsia hyvin vaikka ei heidän äidistään pidäkään? Eikös se ihminen ollut aika herkkä kilahtamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sillä kai mua mitään vastaan ole. Uskoisin kyllä että kuulisin jos kilahtelisi, mutta en sitä tietenkään varma voi olla. Luotettava exän arvostelukykyyn. En mä voi heitä kontrolloida.

      Poista
  5. Musta on hienoa että sä osaat ajatella lastesi parasta.Olet valinnut lapsillesi myös hyvän isän, ei kaikki miehet suostuis lähivanhemmaksi.
    Mä olen jopa joutunut keskusteluun aiheesta miten suostuin viikko viikko vanhemmaksi. "MInä en ainakaan suostuisi elämään noin paljon erossa lapsesta vaan haluaisin lasten menevän isälleen joka toinen viikonloppu". En saanut järkevää vastausta kun kysyin miksi isän sitten pitäisi kestää olla erossa lapsistaan.

    Kyllä ne ajat muuttuvat pikkuhiljaa. Kai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä. Ilmeisesti tasavertaista vanhemmuutta ja tasavertaisia vanhempia on sitten niin kovin vähän että tuommoisia kommenteja tulee. "Miten suostuit" jne. Miten isillä EI olisi samanlaisia oikeuksia/velvollisuuksia?

      Poista
  6. Ehdottomasti se oli oikea ratkaisu, minkä silloin teit, sydän verta vuotaen. Kyllä mie sen muistan ja tiiän, että minusta ei siihen olis.
    Ihmiset on niin vanhoihin kaavoihin tottuneita, viiskytluvulla se äiti oli se kotihengetär ja lasten tuki ja turva, isä elätti perheen ja sitä ei paljo kotona näkyny - ainoo mitä se lasten kans teki oli vähän polvella hyppyyttäminen ennen nukkumaanmenoa. Kaikki ei tajua, että enää ei eletä siellä, vaan aivan erilaisessa, tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Jotkut elää vielä siellä jossain menneisyydessä, mutta olkoot siellä rauhassa. Saisivat vaan asenteensa pitää itsellään.

      Poista
  7. Ei tarvitse olla edes noin isojen kysymysten äärellä glooriaan. Kaverin mies vie ja hakee lapset päiväkotiin. Sama työpaikka, nainen menee bussilla 5:30 vuoroon, mies kasiin autolla. Autolla myös hakee lapset ja menee kotiin valmiiseen pöytään. Mutta kyllä on hyvä mies kun hoitaa kuskaukset.

    Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin äsken ensitreffejä alttarilla. Mies oli pessyt pyykkiä ja siivonnut. Voi jestas mitkä suitsutukset se siitä sai! Näin se vaan menee. Miehiltä ei odoteta mitään ja sitten kun ne jotain tekee niin se on ihan ihmeellistä ja suurta

      Poista
  8. Mutta ai että kun olet törkeä äiti jos et pakota lapsia jatkamaan vuoroviikoin kun parin vuoden kokeilun jälkeen haluavat asua äidillä... Kun se hyvä isi niin haluaa niin pitäis sen käydä, halusivat lapset mitä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä lapsia pitää kyllä kuunnella, ei tietenkään kaikkea periksi antaa, mutta tarpeeks isot saa kyllä vaikuttaa.

      Poista
  9. Kaakati-kaakati, kälä-kälä...

    VastaaPoista