Lukijat

lauantai 8. lokakuuta 2016

Reipas minä!

Keväällä saatuani kakkosduunin tilinpäätöksen valmiiksi ajattelin että pidän pienen tauon, mutta sitten jatkan raivolla tätä vuotta enkä päästä hommia kasaantumaan. Nyt lokakuussa sitten sain aloitettua tämän vuoden kirjanpidon. Tauosta tuli hieman pitkähkö. Mä oon ollut niin väsynyt ja laiska.

Tänään sain vihdoin itseäni niskasta kiinni. Aamulla mielessä kävi kirjanpidon sijasta aikamoinen lista muita asioita:

-ikeaan sisustuskrääsää ostamaan
-siivoaminen
-jopa lenkille lähtö (vaikka jalka on kipeä edelleen)
-yläkerran huoneen remppaaminen loppuun (ollut jo vuoden vaiheessa)
-verhojen lyhennys (vihaan ompelua)
-autokin pitäisi imuroida
-kanervien haku  kaupasta ja istuttaminen

Myöhästyin n. tunnilla itselleni antamasta aloitusdeadlinesta koska kuurasin vessaa, siivosin keittiötä ja vaihdoin lakanoita. Jostain syystä nuo yhtäkkiä tuntuivatkin kovin mielekkäiltä. Vihdoin sain istuttua alas ja alettua hommiin. Ja ihan kivaahan se oli kun sai vain aloitettua. Nyt tuntuu ihan hyvältä kun homma on käynnissä ja sitä on helpompi jatkaa.

Hommien välissä kävin kaupassa ja luret (pokemonjuttuja) huomattuani pysähdyin hetkeksi ja lurettelin autossa radio auki. Samuli Edelmann lauloi


Oon yksin ja se tuntuu hyvältä.
Mä oon viisas.
Mä oon kaunis, vaikka itse sanonkin.
Mun sydämel on kypärä.
Ja voin paljon paremmin.


Niin se taitaa nyt olla. Mä en oikein uskalla avata mun sydäntä kenellekään vaikka kuitenkin yritän sitä paria itselleni löytää. Hieman ristiriitainen tilanne. Näin on hyvä, mutta kuitenkin kaipaan, mutta en  mitenkään uskalla. Siinäpä yhtälöä kerrakseen.

9 kommenttia:

  1. Hei, löysin vasta blogisi, ja olen vasta aloittanut kahlaamaan tätä läpi.. Luettavaa riittää. :)

    Olen itse vasta (noin puoli vuotta sitten) eronnut 15 vuoden avoliitosta ja kovin on ollut vaikea matka tähän asti. Lapsia erossa mukana kaksi.

    Mutta jotenkin tämä viimeisin tekstisi kolahti, itselläni on ollut hyvin samanlaisia tunteita viime aikoina. Toisaalta oma erokin on vasta hyvin tuore, joten ehkä vain parempikin pysytellä yksin vielä hetken. :/

    Terveisin, Hertta (http://kyyneleita.wordpress.com/)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin ainakin että varo laastareita! Ja varo muutenkin kaikkea :D. Mäpäs lisään sun blogin lukulistalle :)

      Poista
    2. Ja varo exää, siellä kuopassa olen nyt.. :( Nojoo, kyllä sieltä ylös pääsen, yksin tai yhdessä, mutta nyt ollaan taas kerran aika pohjalla. Tervetuloa lukemaan. :)
      -Hertta

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Joskus onnistuu kun tarpeeks vitkuttaa :D

      Poista
  3. Parhautta! Se on kyllä jännä, miten sitä ihminen on taitava tuossa. Mielessään tekee asiat vaikeammaksi tai inhottavammaksi kuin ne sitten ovatkaan. Ja sitten, lun pääsee vauhtiin, niin on ihan, että mikä tässäkin kesti.
    Ehkä tää on kuitenkin sellainen juttu, että sun vaan on tarkoitus toimiakin tällä tavalla. Et saisi ehkä yhtä hyvällä sykkeellä tehtyä sitä, jos aloittaisit hyvissä ajoin. Tai se tuntuisi hyvinkin vastenmieliseltä. Ehkä näin saat hommasta paremman fiiliksen ja palkinnon sitä myöten.
    T. Terppuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut toisaalta tää on painanut alitajunnassa jo kuukausitolkulla tekemättömänä työnä, joten en tiedä mikä tässä on se mun logiikka.... Jokin hyvin hämärä selkeesti

      Poista
  4. Usko tai älä, mä oon miettinyt viime aikoina just sanoja juttuja kuin sä.. ja viime viikolla kuuntelin JUST ton biiin anoja ja ajattelin et tällä hetkellä ne kertoo musta.
    Valoa kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon mä :). Kyllä tää tästä, molemmilla.

      Poista