Lukijat

tiistai 18. lokakuuta 2016

Syysloma ja kiukkua

Syyslomalla lapset tuli mun luo. Olin varannut kahden yön Helsingin reissun ja tavattiin Rautatieasemalla ja ratikoitiin hotellille. Kuopuksella oli kova kiire shoppailemaan. Olisin halunnut lähteä heti perjantaina valokarnevaaleille Linnanmäelle, mutta koska kuopus ehdotti että mennään mielummin lauantaina niin sovittiin niin.

Lauantai koitti. Aamupalan jälkeen kuopus lähti taas shoppailemaan ja me esikoisen kanssa Suomenlinnaan. Kuopuksen piti nähdä jotain kavereita Helsingissä joiden kanssa olisi tullut myös Suomenlinnaan. Ei näkynyt. Jäädyttiin ja lähdettiin hotellille lämmittelemään. Kuopus kyseli välillä neuvoja whatsapilla lautoista sun muista. Ilta lähestyi ja kyselin että koskas lähdetään sinne Valokarnevaaleille? Ei kuulemma ollutkaan lähdössä koska kaveri. Muistutin että oltiin eilen hänen menojensa mukaan sovittu tämä päivä ja että toivottavasti ymmärtää nyt pahoittaneensa mieleni.



Esikoisen kanssa kierreltiin valokarnevaalit lävitse, kovin oli kauniita värejä. Samalla reissulla tapasin Terppulin, jonka olin tunnistanut sielunkumppaniksi jo blogikommenttien kautta. Niin samoja asioita ollaan käyty, käydään paraikaa ja varmaan tullaan jatkossakin käymään läpi, että on ihan hassua. Mä olin luullut ettei toista samanlaista sekoa ole, mutta näköjään on :D. En ole läheskään kaikkea tänne kirjoitellut, mutta nämäkin asiat kolahti. Ihanaa törmätä samalla aaltopituudella oleviin ihmisiin vielä tämän ikäisenä. Ehkä kun täällä blogissa avaa sen sisimmän niin avonaiseksi niin minuun on helppo päästä "sisään". Ehkä. En tiedä. Kaikki jotka olen tavannut ovat olleet hyviä tyyppejä ja samalla aaltopituudella.

Jossain vaiheessa kuopuskin ilmoitti tulevansa valokarnevaaleille jonkun pojan kanssa. Sanoin että mennään sitten yhdessä takas hotellille. Lapsi kysyi että voiko poika tulla meidän kanssa samaa matkaa kun se ei uskalla yksin. Söpöä. Totta kai. Olin cool mama ja yritin olla melkein ihmisiksi. Nolasin itseni silti. Mut se lienee asiaankuuluvaa.



Helsingin reissu meni, lapset oppivat itsenäisen raitiovaunun käytön ja saivat varmuutta liikkumiseen. Yhteistä aikaa ei ollut kuin esikoisen kanssa ja se vähän jäi harmittamaan.

Tänään kuopus ilmoitti että haluaa lähteä huomenna, eli päivää aikaisemmin isälleen koska me ei koskaan tehdä mitään, eikä vietetä laatuaikaa. Olin lähdössä kokoukseen ja tein vähän hommia ennen sitä. Tuon "laatuaika"-sanan kuullessani flippasin. En ehtinyt ajattelemaan järjellä. Huusin ääneni käheäksi ja muistutin Helsingin reissusta ja miten mä yritän järjestää ja miten säädettiin aikataulut hänen menojensa mukaan, mutta mikään ei riitä. Tiettäväksi tein myös sen, että ei pääse täältä isälleen aikaisemmin koska mä olen aikuinen ja mä määrään täällä eikä maailma pyöri hänen ympärillään ja että on aivan vapaa keksimään tekemistä. Kokoukseen menin ääni käheänä ja itkeneenä.

Isänsä kanssa viestiteltiin ja kävi ilmi että lapsi "pelaa" kahta puolta. Tieto kun ei meidän välillä oikein kulje. Toivottavasti isäkin sen nyt tajusi. Ei oo helppoa tuon nuoremman kanssa. Huominen varmaan menee yhtä hiljaa kuin tämäkin päivä. Huoh.

Valoa tunnelin päässä Suomenlinnassa

Tuntemattomia Sotilaita




4 kommenttia:

  1. Kids.
    Huuto.netissä niistä voi saada ihan hyvän hinnan. Just sayin'

    VastaaPoista
  2. Voi niin tuttua. Noi kilarit. Oon joskus krkunut jotain saatanna kiittämömistä paskoista joille ei mikään riitä.

    Hyvä kun puhuitte lasten isän kanssa. Hyvä pysyy kartalla mitä missäkin tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks muutkin kilahtelee. Seuraavana päivänä lapsi sitten halusikin leipoa suklaakeksejä ja selkeesti yritti olla kiltisti. Ilmeisesti tajusi vähän jotain.

      Poista