Lukijat

lauantai 25. helmikuuta 2017

Maidoton, sokeriton, vehnätön

Nyt se alkoi, mun uus elämä. Join kauramaitokahvia. Olihan se hieman pelottavaa alkuun, mutta ei se niin pahaa ollut kuin ajattelin. Maistuihan se kyllä kauralta, mutta näytti sentään normaalilta maitokahvilta. Onneksi tykkään kauran mausta. Luulisin että kaurakahviin on mahdollista hyvinkin tottua.

Ruisleipäni onkin nimestä huolimatta näköjään vehnäleipä ja eilisen kastikkeeni suurustin vielä vehnäjauhoilla, mutta pikkuhiljaa ne huonoudet tästä karsiutuu kun oikein kovasti tsemppaan.

Ostin Lontoosta chian siemeniä kun sattui vastaan. Laitoin ne likoamaan, ensifiilis n. 10 minuutin turpoamisen jälkeen on että näyttää homehtuneeilta kuivuneilta vadelmilta, jotka on täynnä matoja. Pussissani luki että 1 ruokalusikallinen siemeniä ja kaksi ruokalusikallista vettä. No eihän se mihinkään riittänyt, joten lorottelin vettä paljon enemmän.





Kun sammakonkutu oli käsitykseni mukaan valmista, aloin miettimään että mitä laittaisin sekaan. Pakastemansikkarouhe valikoitui koska ajattelin että mansikka on aina hyvää. Olin ostanut Yosan kaurametsämarjajugurttia (tää ei ollutkaan sokeriton) ja päätin heittää myös sen sekaan. Sauvasekoittimella vielä suristelin kaiken sekaisin (koska pelkäsin sitä sammakonkutua). Hitto vieköön, siitähän tuli ihan nätin näköistä! Eikä makukaan ole paha :). Ehkä olisi voinut turvottaa nuo siemenet vaikka siinä kauramaidossa niin olisi tullut vähän vähemmän vetinen satsi, mutta hei, ekaks kerraksi oikein hyvä suoritus vaikka itse sanonkin :D. Jos ei pelkää makeutusaineita niin varmaan sokeriton mehukeittokin toimisi turvotusalustana.                           








8 kommenttia:

  1. Näyttää siltä, että vois vaikka syyä :)
    Ja se on kyllä jännä, että melkein kaikissa ruisleipänä myytävissä leivissä on vehnää... mie onneksi tykkään Oululaisen jälkiuunileivästä, se on silkkaa ruista. Närästääkin jotenkin vähemmän kuin tuoreemmat ruisleivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkäisin kans jälkiuunileivästä, mutta oon niin monta hammasta/paikkaa irrottanu niitten takia että en uskalla ostaa enää. Ehkä mä koitan etsiä kauraleipiä, niitä oon nähnyt 100% versioita, jos mun on kerta muka pakko syödä leipää.

      Poista
    2. Eikös sitä oo ohuina viipaleinakin?

      Poista
  2. Siitä se lähtee, pikkuhiljaa. Maizenasta on moneksi, meillä töissäkin käytetään vallan sitä. Ihan "normaaleillekin" ihmisille ;)
    Ens kesänä sulla onkin sitten mansikankeräystalkoot, ettei tartte kaupasta ostaa ;)
    Go girl go!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus oon maizenaa käyttänytkin, mutta jotenkin se ei vaan iskenyt. Mut oonhan mä nyt jalostunut toki kun sammakonkutuakin vetelen :D.

      Aamupalaksi chiamustikkasörsseliä, niin supersuperfoodia että saatan muuttua kohta supernaiseksi :D

      Poista
  3. Mulle ei chia tipu jollen surisuta sitä (on niiiin niljakas, jaks) - mutta sen jälkeen sitä ei edes huomaa. Joten sekaan vaan, sinne, tänne, tuonne ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä testasin sitä illalla mangososeen kanssa kutumaisena ja olihan se vähän hmm... tottumista vaativa suutuntuma :D

      Poista