Lukijat

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Teinijuttuja

Päivä jolloin eräs aikakausi loppui.

Olin juuri aprillannut siskoani sillä että mua olisi kosittu, joten olin vähän aprillifiiliksissä kun 14-v (7-luokkalainen) kuopukselta tuli snäppi. "saaks sun mielestä 14-v mennä poikakaverilleen yöks jos on ollu sen kans 3 kk". EI HELVETISSÄ SAA, VAIN KUOLLEEN RUUMIINI YLI! Tuo oli ensimmäinen reaktio, jota en toki lapselle lähettänyt. Kysyin että oliko tuo aprillia johon sain vastauksen että vissiin sunkaan mielestä ei saa mennä. Käytiin asiasta asiallista keskustelua, tai mä yritin ja teini suutahteli. Olen järkyttynyt ja tuntuu pahalta ajatus siitä että mun pieni lapsi (joka ei ilmeisesti enää ole pieni) nukkuisi jonkun pojan kanssa.

Kyseessä on ysiluokkalainen poika eivätkä koulussa edes voi olla yhdessä. Voi mun pientä. Pelkään että tulee hyväksikäytetyksi vanhemman pojan taholta, mutta minkäs teet. Luojan kiitos ollaan isänsä kanssa ilmeisesti samaa mieltä asiasta vaikkei puheväleissä ollakaan just tällä hetkellä.

Jos mä mietin että millainen olin itse 14-vuotiaana niin ihan eri tasolla. Ei mulla ollut stringejä (olikohan niitä edes keksitty?), ei poikaystävää, olin kiltti ja nössö ja hyvä koulussa. Stringeistä puheenollen, järkytyin kun pyykistä löytyi joku narukasa jotka totesin lähemmässä tarkastelussa stringeiksi. Silmät muljahti melkein päästä kun tajusin että ne on mun pienimmän lapsen alushousut. Omistani saisi kankaan puolesta noin sadat semmoiset stringit.

Kuudennella luokalla kasin oppilas on nyt seiskalla vitosen ja kutosen oppilas. Järkyttää, mutta mun keinot on vähissä. En mä tiedä mitä voin tehdä jos lapsi itse ei tajua.

Ysiluokkalaisella taasen menee ihan toisin. Vähintään ysiä pukkaa, on hyväksytty vaihto-oppilasohjelmaan ja on hakenut huippulukioon ja tulevaisuudensuunnitelmat on selvillä.

En tarkoita että koulumenestys määrittelisi mitään, mutta kyllä mua huolestuttaa ihan hemmetisti että jos seiskaluokkalainen ei petraa edes seiskan tasolle niin tulevaisuus voi olla hankala.

Mutta ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta.

12 kommenttia:

  1. Argh. Saiko jo kuulla legendaarisen vastaväitteen et voin mä päivälläkin nussia, ei siihen yötä tarvita. Ja tottahan se on monelta osin. Mutta tällä hetkellä mietin miksi silloin häpesi runkoaan, mutta ei tänä päivänä. Syytä olisi, ainakin enemmän kuin silloin 42-45 kilosena D-kupeilla...

    Satu
    En kerro painoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain joo, tai muodossa "luuleksä et me heti mennään nussimaan?"

      Poista
  2. Ihmiset on niin erilaisia, jopa sisarukset, jotka kasvaa samanlaisissa oloissa. Melkein samanlaisissa - vain toisella on isosisko ja vain toisella pikkusisko. Esikoinen yöpyi poikakaverillaan nelitoistiaana, mutta kuopusta en olis päästänyt. Niin erilaiset ne on - esikoinen suhtautuu asioihin järkevästi ja kuunteli kuuliaisesti ehkäisyluennot, sen kanssa pystyy keskusteleen niistä asioista luontevasti ja se uskaltaa tulla puhumaan myös vahingoista (yksi jälkiehkäisytabletti 4 v. suhteen aikana on hommattu, varmuuden vuoksi). Kuopus on ihan eri maata, se ei halua puhua mistään naisten asioista, ehkäisyluento oli sille piinaa enkä luota sen kykyyn pitää itsestään huolta. Se ei ole kovin käytännöllinen.

    Ite olin tuossa iässä paljolti kuopuksen kaltainen. Onneksi ei ollu poikia tyrkylläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja sekin, minkälainen ja -ikäinen poikakaveri on, vaikuttaa tietysti asiaan myös.

      Poista
    2. Joo mun tytöt on kuin yö ja päivä. Tosin oltiin me siskon kanssa myös ja hyvä meistäkin tuli kai. Ei mullekaan ollut poikia tuon ikäisenä tyrkyllä ollenkaanja hyvä niin.

      Poista
  3. Tsemppiä! Nää on ihan hirveen vaikeita juttuja. Vaikeeta itsellä siinä ensijärkytyksessä ja sitten vaikeeta miettiä mikä olis parasta ja miten toimin ja mitä milloinkin..... Satun mainitseman legendaarisen mä olen kuullut yhdeltä lapsistani :)
    Mut vaan sä (ja sen isä ;) ) tietää, millainen lapsi on kyseessä ja onko asia ok vaiko ei.
    Tsempit.

    VastaaPoista
  4. Onko teillä kuopuksen kanssa läheiset välit? Oletko yrittänyt jutella siitä, mitä hänen elämässään on meneillään? Tai olisiko hän suostuvainen keskuslemaan jonkun muun aikuisen, vaikka koulukuraattorin kanssa? Jokin syyhän reilusti huonontuneeseen koulumenestykseen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä enää teini-iän tulon jälkeen oo oikein ollut läheiset välit. On koitettu motivaattoreita, palkitsemiskeinoja sun muita, mutta ei vaan kiinnosta. Mä luulen että noi poikajutut vaikuttaa koulunkäyntiin kyllä pahemman kerran.

      Poista
  5. helmeä siteeraan. kauheita juttuja.
    Mä kyllä uskon et se on tapauskohtaista et onko se yökyläily hyvä vai ei. Riippuu tyypistä.

    Just nyt monen kaverin poika (15v) on alkanut seurusteleen ja yökyläileen ja kortsuikin löytynyt. vastuullista siis.

    Mikä on mun angsti? Onko mun esikoinen joku säälittävä luuseri kun sil ei oo tyttöjuttui. Entä jos se ei kelpaa?(poika lisäks kiva ja söpö ja fiksu) Onko se yhtä nössö kuin mä joka ei ikinä teininä seukannut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hemmetissä sun poika oo säälittävä luuseri! Jos mulla olis tuon ikäinen seurusteleva poika niin olisin kauhusta ja raskauden pelosta kankeana. Niin kuin olen toki nytkin. Huh, en oo yhtään sinut tämän aiheen kanssa! Kyllä sun poika vielä ehtii! Itse olin 17-v kun seukkasin ekan kerran ja se tässä onkin varmaan ongelma kun mulla ei ole varhaisteiniysseukkauskokemusta niin en tiedä mitä silloin ajatellaan.

      Poista
  6. Mä olin aina kiitettävän oppilas. Kunnes menin yläasteelle. Eka syksy meni vielä ihan ok, mut sit huomasin, ettei oo kauheen cool olla hikke. Loppuaika menikin sitten enempivähempi surkeesti, ysin keväällä kai vähän yritin tsempata. Sitten taas toisen asteen opintoihin päästyäni palasin kiitettävän oppilaaksi.

    Enkä edes ollu järin angstaava teini, mutta jotenkin piti yrittää kuulua porukkaan ja toisaalta tajusin, etten tee mitään suurimmalla osalla niistä opeista, mitä yläasteella oli tarjolla. Toki jos olisin ollu älyttömän kunnianhimoinen ja tienny haluavani esim. lääkäriksi, niin ehkä sitten olisi ollut motivaatiota hoitaa se yläastekin kunnolla, mutta kun ei ollu. Ja silti musta tuli ihan hyvä veronmaksaja :)

    Äiti syytti kavereita ja ties mitä tuohon aikaan, mutta ei siihen vaikuttanu oikeasti mikään muu kuin oma pää. Keskustelu nuoren kanssa saattaa avata ehkä vähän sitä hänen katsantokantaa, eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, mutta toki tietyt realiteetit sen nuorenkin olisi ymmärrettävä.

    VastaaPoista