Lukijat

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Flippaus

Odotukset: Lapset tulevat viikonlopuksi ja syleilevät rakasta äitiä kahden viikon erossa olon jälkeen. Olin löytänyt 10 eurolla ihanan metallisen sohvan kuopuksen huoneeseen ruman puusohvan tilalle ja ajattelin että sisustetaan yhdessä huoneesta kiva ja lapsi hihkuu innosta.

Toteuma: Lapset tulivat viikonlopuksi. Sohva kuitattiin "mul on ollu tommonen, ihan ok". Käytiin Ikeassa, pistin satasen sohvan tyynyihin, tyynynpäällisiin sun muuhun kuopuksen toivomaan roinaan. Päästiin kotiin, puusohva olisi pitänyt saada heti pois. Ehdotin että josko tekisin ensin pannarin ja purkaisin sen sitten. Ivallinen ääni sanoi "aina sä koitat vain viivytellä". Päässä napsahti. Selvä. Sohva siirtyy sitten NYT. Joku idiootti (ihan ite) oli käyttänyt kolmea eri ruuvityyppiä sohvan kasaukseen. Ruuvinvääntimen päät oli hukassa ja torx-päiset eivät auenneet ristipäällä. Yritin siirtää siis sohvan yläkerrasta alakertaan kokonaisena, voimalla, väkisin. Plafondin lasi hajoaa. Voi vittu. Yritin etsiä niitä vääntimen päitä. Ei löytynyt. Lisää yritystä väkisin. Yläkerran aulan valokatkaisin hajoaa sohvan osuessa siihen. Voi vittu. Menin autotalliin itkemään vitutusta. Jätin sohvan kiilautuneeksi yläkerran oviaukkojen väliin. Ajattelin että haen kirveen ja hakkaan koko paskan päreiksi. Enhän mä tietenkään niin tehnyt. Ajattelin myös että heitän koko sohvan yläkerran parvekkeelta alas. En tietenkään niinkään tehnyt. Kun olin rauhoittunut niin muistin missä ne helvetin vääntimen päät oli ja sain purettua sohvan semmoisiin palasiin että sain sen autotalliin. Pannukakkua ei tehty ja ilta oli hiljainen. Oma provosoituminen yllätti taas itsenikin. Vitutti. Ja vituttaa vielä tänäänkin.

Ollapa semmoinen seesteinen, kärsivällinen ja ihana täydellinen äiti.


7 kommenttia:

  1. Mä siis niin tiedän tuon tunteen, tuosta tuli muistoja mieleen. Miten lapsi/nuori osaakin saada juuri SEN äänensävyn millä näkee punaista sillä samalla sekunnilla??! Ainakin mulla kävi useammin kuin kerran niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et usko Ninde miten helpottavalta tuntuu saada vertaiskokemuksia! Tuntuu niiiiiiiin paskalta vieläkin tuo eilinen käytös. Sehän siinä on kun se tapahtuu sekunnin murto-osassa, eikä aivojen järkilohko ehdi mukaan ollenkaan! Mutta positiivista sentään etten huutanut lapselle enkä syyttänyt sitä mistään. Itse hommaan uuden katkaisijan ja plafondin lasin. Ehkä pystyn oppimaankin asiasta jotain. Ehkä.

      Poista
  2. Lomallakin noita "näen punaista haista p" tilanteita tulee.

    Koska omassa lapsuudessa ei paljon matkusteltu, toivoisin että pojat olisivat kiitollisia jokaisesta wow hetkestä lomalla. No wow hetket ei kyllä mene yksiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kohtalontovereita näköjään löytyy. Toivotaan että lapset osaavat arvostaa reissuja ja löytävät ne wowt, vaikka olisivatkin eri hetkiä kuin äidillä.

      Poista
  3. Tuttua on... tänään käsittelin jollain mulle liian kalliilla Valtilla terassia esikoisen yo-juhlia varten perslihakset hellinä ja juhlakalu tuli kysymään että millon on ruoka. Ei ollut ihan naapurustolle tarkoitettua tekstiä mutta siinä se pääsi ilmoille ihan yks kaks... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne ehkä ajattele sitä miten paljon niiden puolesta kuitenkin paiskitaan hommia. Jaksuja sinne!

      Poista
  4. Kuten usein olen sanonut lapset osaa olla kiittämättömiä paskoja. Mäen enää yritä ilahduttaa niitä millään isolla. Satunnainen ES saa pojat halaamaan mua onnellisena

    VastaaPoista