Iholla

Ihanan P:n http://meneeohi.blogspot.fi/  innoittamana kirjoitan oman Iholla-jakson :). Olen suuri Iholla-fani.

Kello soi 6:10 ja ajattelen "plääh, pitää mennä suihkuun". Matkalla suihkuun laitan TKM:lle huomenet pusun kera, sieltä onkin samanmoiset huomenet jo tulleet niin kuin joka aamu. Laitan myös tytöille snäpit. Suihkun jälkeen koomailen hetken sängyssä ja ajattelen että saisipa vain nukkua.

Työpäivä alkaa soitolla it-tukeen asiasta joka on ollut vireillä jo 3 kuukautta. Etätyömahdollisuus. Mahdollisuus että voisin joskus tehdä töitä TKM:ltä käsin. Asia ei ratkennut vieläkään. Valmistauduin iltapäivän kehityskeskusteluun ja näpersin vähän jotain töitä kahvinjuonnin lomassa. Kesälomittajaopiskelija hoiti oikeat työt ja neuvoin häntä välillä kun tuli ongelmia. Kehityskeskustelu meni sujuvasti, olenhan hyvä työntekijä. Työpäivä venähti it-tuen tunnin puhelun takia eikä ongelma ratkennut vieläkään. Kävin toisella toimistolla höpöttämässä työkaverin kanssa ja päivittelin henkilökohtaisia kuulumisia, teki hyvää.

Töistä kaupan kautta hierojalle. Ai että mä nautin siitä kosketuksesta, teki mieli sanoa "ai että tää tuntuu niiiiiiin hyvältä", mutta se olisi tuntunut jotenkin pervolta.  45 minuutin hieronnan aikana ehdin ajattelemaan ihan liikaa ja ihan kaikkea. Hieronnan jälkeen olo oli kevyt, iloinen ja leijuva. TKM laittoi muutaman rivin ja valitteli kiireitä, joka laski vähän leijuvuutta. Muka iloisesti vastasin että eipä haittaa ja että tiedänpä olla häiritsemättä sitten kun katsoo jääkiekkoa. Tavoistani poiketen mulla ei ole whatsapp web päällä tätä kirjoittaessa. Jos puhelin sanoo jotain, en aio singahtaa katsomaan viestiä. Mullakin on nyt muuta. Vastuullinen aikuinen sisälläni sanoi pienelle sisälläni olevalle laiskalle ja kiukuttelevalle lapselle että kun pyykkikone on laitettu pyörimään, roskat kerätty roskikseen ja tiskikone laitettu päälle niin saan relata ja syödä. Näin tein, kerrankin. Ruuaksi oli vehnäpatonkia juustolla. Joo, melkein vehnätöntä ja maidotonta. No, margariini oli maidoton. Olin jostain syystä kaupassa kokenut oikeutuksen herkutteluun. Olisi pitänyt käydä vastuullinen aikuinen/sisäinen lapsi-keskustelu siellä, mutta en jaksanut enkä ehtinyt.

Ajattelin taas terapiaa. Pitäisi edetä kai jotenkin sen suhteen. En vaan jaksaisi. Viikko sitten laitoin sähköpostia perheasiain neuvottelukeskukseen ja kysyin että voisko tulla juttelemaan. No, pitää soittaa puhelinaikaan ja kertoa enemmän tilanteesta. Ei ole tullut soitettua.

55 tuumainen television tyhjä pahvilaatikko katselee syyttävästi mua nojaten nojatuoliin. Se on ollut siinä kohta kuukauden. Auts. En osaa päättää pitääkö mun säästää laatikko vai ei. Jääköön siihen vielä hetkeksi.

Mietin viinilasillisen ottamista. Todennäköisesti en jaksa. Mietin että miksi mietin viinilasillisen ottamista.

Katson eilisen Iholla-jakson ja käyn nukkumaan.