Lukijat

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Loma loppuu

Hörhis meni naimisiin, Kelailija on menossa naimisiin. Varmaan Sekin Mies Joka Mut Viimeksi Jätti on mennyt naimisiin. Oon kateellinen, vaikka en halua naimisiin.

On vähän paha mielikin äidin takia. Luin eilen fb:stä että ovat näköjään samassa kaupungissa kuin jossa mä asun. Laitoin kommenttia että voi tulla käymäänkin jos kerran kulmilla pyörivät. Vastaus oli että mun pihaan ei kuulemma mahdu asuntoautolla tms. paskaa. Selvähän se sitten. Ei tarvii tulla sit jos on niin vaikeaa ja vastenmielistä. Fb:stä luin myös että määränpää oli veljen perheen mökki, jonne oli myös sisko kumppaneineen saanut kutsun. Selvähän sekin sitten. Ei sillä että mä olisin sinne hinkunutkaan, mutta tokihan mä mieleni pahoitin. Äiti on käynyt tämän viiden vuoden aikana vissiin kahdesti.

Juhannuksena sisko ja siskon tyttöystävä korjasivat mun jarrut, auto ei siis mennyt ekalla kierroksella katsastuksesta läpi ja koska olivat jo yhdet jarrut korjanneet niin halusivat korjata myös mun jarrut. Eihän mulla ollut mitään sitä vastaan että säästäisin muutaman satasen. Kyllä jännitti eilen katsastuskonttorilla kun olin uusintakatsastamassa, että kuinka mun kävisi. Siskoakin taisi jännittää aika paljon. Läpi meni loistavilla arvoilla. Jee!

Paasto sujuu hyvin ja energiat on noususuunnassa, mehustaminen on hieman aikaavievempää  kuin ajattelin ja lapsille ruuan laittaminen on ikävää kun ei voi itse syödä, mutta pikkuhiljaa alkaa olo parantua niin kyllä tämän kestää. Kirjailen paastopäivityksen erikseen jahka viikko on täynnä.

Tytöt vielä viikon mun luona ja nyt alkoi kuopukselta "voinko mennä poikkikselle yöks"-marinat. Tuleepa raskas seuraava viikko. Mä oon tosin töissä niin saan vain kuunnella illat sitä että miten paskaa täällä on. Jos kysyn että mitä haluaisivat tehdä niin ei kuulemma mitään. Aika sama laulu oli viimekin vuonna.

Loma loppuu tältä erää ja ihan hyvillä fiiliksillä menen töihin :). Paljon ehti tapahtumaan ja monessa paikassa ehti käymään. Ehkä ehdin lepäämäänkin hieman.

9 kommenttia:

  1. Ota valta äitisuhteen osalta takaisin ja leikkaa hänet irti elämästä. Jos henkilö ei anna elämääsi energiaa tai positiivisia asioita (vaan vie), niin eikös sellaisen ihmisen voi jättää pois myrkyttämästä enempää..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se pitäis tehdä, on vaan yllättävän vaikeaa.

      Poista
  2. Ihmiset on hulluja. Ja teinit välillä tosi rasittavia. Ja äidit raivostuttavia. Onneksi mehupaasto sujuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Just nyt tuntuu kyllä että mehujututkaan ei suju, mutta jospa se fiilis paranisi kun saa kahvia. Aamu alkoi tappelullal vr:n sivujen kanssa kun kuopuksen piti päästä päiväks sinne poikaystävälleen. Mun hermo ei ole pisimmillään ennen aamukahvia, joten aamu on ollut katastrofi.

      Poista
    2. Mie tappelin vr:n sivujen kans eilen, kun pitää saada lapset Yyteristä kotiin. Ja sisko, joka on niiden kanssa siellä, ei voi ite ostaa niitä lippuja, vaan laittaa rahan mun tilille että mie ostan. No mun tili on tyhjä ja raha ei liiku pankkien välillä viikonloppuna. Piti sit miehen siirtää mun tilille sen verran, että sain ne liput tytöille. Sen päälle sitten vielä se veeärrän veetuttava sivu, joka ei taho toimia.

      No, sentään sisko avusti lippujen ostossa ja hoiti ylläpidon...

      Poista
  3. Voi teinit, mä seuraan täällä vieressä kun uuden "perheemme" isä ja tytär ottavat yhteen. Voi kauhistus sitä menoa välillä. Mikä siihen kiukkuun auttaa, aika? Kun tuntuu, että koko ajan kaikki on huonosti. :( Mä en uskalla puuttua asiaan yhtään, eikä onneksi tarvitsekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika siihen vain auttaa. Ja hyvät hermot. Mulla ei oo hyviä hermoja. Älä missään nimessä mee puuttumaan!

      Poista
  4. Ja äidit, tulin surulliseksi kuin luin tämän. Tuntuu puolestasi kovin pahalta, että oma äitisi käyttäytyy noin. En osaa sanoa mitä kannattaisi tehdä, puhe tuskin auttaa enää. Toisaalta välien poikki pistäminenkin on aika rajua liike. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä se vaan jotenkin yllättää joka kerta, vaikka muka oon jo tottunut. Mutta en näköjään oo.

      Poista