Lukijat

lauantai 12. elokuuta 2017

Opettaja

Olen miettinyt että onkohan mun tarkoituksena olla "opettaja". Saada miehet ymmärtämään itseään ja oppimaan elämästä, naisista, seksistä, itsestään. Olen miettinyt asiaa ennenkin, mutta nyt ehkä hyväksyvällä ja tyynellä tavalla oivaltaen.

En etsi autettavia vaan niitä sattumalta ilmestyy.

Otetaan esimerkiksi mies nro 1. Suorituspainemies. Hän kertoo jo aikaisessa vaiheessa miten hänellä on suorituspaineita seksin suhteen, joten edetään rauhassa. Selvähän se, mä ymmärrän, tsemppaan, annan aikaa, teen kaikkeni siloittaakseni tietä sillä saralla. Onhan mulla kokemusta. Homman mentyä finaaliin mies feidaa. Mission accomplished. Mies korjattu, joten tehtäväni miehen elämässä täyttyi ja hän sai itsevarmuutta ja mä sain lisää kokemusta lerppamiesten kanssa toimimisessa.

Jokainen kohtaaminen opettaa myös mulle jotain elämästä, miehistä ja itsestäni, joten onkohan se kuitenkaan niin huono juttu tutustua ihmisiin joiden "specsit" eivät olekaan täydelliset.

Huomaan saavani kiitosta siitä että olen hyvä kuuntelija, auttaja ja että osaan kysyä oikeita kysymyksiä jotka antavat ajattelemisen aihetta. Mä olen kehittynyt näissä avioeroni jälkeisissä vuosissa ihan hemmetin hyväksi terapeutiksi.

Nyt taidan levittää taas isot siipeni ja pyöräyttää Tinderkierroksen käyntiin ja kerätä taas uuden joukon opetuslapsia siipieni suojaan :). Onkohan mulla joku jeesussyndrooma just nyt menossa? Ehkä on ja ehkä napsahdan tästä tilasta pois nopeammin kuin arvaankaan, mutta tänään tuntuu taas kovin valaistuneelta olo.

ps. mies nro 2 ja 3 ovat jollain tavalla vielä olemassa. Eivät ole vielä valmiita siis :)

41 kommenttia:

  1. Ei se nr 1 mikään lerppa ollut. Sen taktiikka oli säälipillu, jota kaikki akat jakavat kun stoori on tarpeeksi säälittävä.

    Kummallinen ajatusmaailma sulla kuitenkin, koska yleensä naiset avaavat häpynsä voittajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tapasin sen miehen joten mä tiedän paremmin :). Oli lerppa. Onhan se tullut aiemminkin selväksi että sulla ja mulla on kovin erilainen ajatusmaailma about kaikesta :D. Mutta aattele miten jalomielistä multa avata se häpy myös luusereille. Olishan se kovin epistä jos vain voittajat sais :)

      Poista
  2. Tässä taas lukuvinkki, jossa saattaa olla sullekin tuttuja juttuja: http://blogit.iltalehti.fi/milja-kopsi/2017/08/12/eino-leino/
    Vaikka oot sie varmaan senkin jo lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut lukenut. Samaistuin kyllä. Tekis mieli linkata tuo eräälle "opetuslapsistani" joka kovasti pelkää. Niin kovasti että ei varmaan edes uskalla tavata kun niin kovasti pelottaa. En tosin tiedä että mikä. Varmaan minä :D

      Poista
  3. Et voi tietää koska emme ole syvällisesti tutustuneet. Enkä edes tiedä millainen mörkö/rumapeikko sä olisit livenä.

    Eikö muuten ole muuta tekemistä viikonloppuna kuin päivittää blogia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenhan mä järkyttävä mörkö/rumapeikko livenä. En kai mä muuten olisi sinkku :). En kanna ulkonäöstäni kovin suurta huolta, koska suurimmalle osalle miehistä merkkaa sisäinen kauneuskin jotain. Ja ne joille se ei merkkaa, en ole oikea ihminen.

      Mulla on tapana elää myös viikolla, joten kaikkea ei tarvitse keskittää vain viikonloppuihin. Tuon postauksen kirjoittamiseen meni noin kymmenisen minuuttia, joten "tekemisellekin" on tänään jäänyt varsin mittavasti aikaa :). Hauskaa viikonloppua sulle. Muista elää!

      Poista
    2. Mä jäin miettimään ettei Mr. Lapasellakaan oo vissiin muuta tekemistä?
      Ja ei, ei mullakin, mutta mä en vidduile sillä.

      Poista
  4. Noin kymmenen minuuttia tai kymmenisen minuuttia. Ei noin kymmenisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että. Nyt iskit kyllä luun niin kurkkuun että en tiedä mitä sanoisin. Olen shokissa, enkä tiedä uskallanko enää kirjoittaa koska voin tehdä kieli oppi virheen ja olen varma ettei pilkutkaan ole aina paikallaan. Tsemppiä tekstieni aiheuttamaan silmäsärkyyn :)

      Poista
  5. Kato mimmi hermostui :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä kyllä hermostunut. Huomaa kyllä että et osaa oikein tulkita naisia.

      Poista
  6. Tarvitsisin varmaan opettajan.

    VastaaPoista
  7. Te olisitte Lapasen kanssa täydellinen pari : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osaa ees muotoilla tähän oikeanlaista vastausta. Päässä huutaa vain EIEIEIEIEIEIEIEIEIEIIIIIIIIIIIIII, EI HELVETISSÄ EIIIIIIIIIIII :D

      Poista
  8. Mutta sydän ja römpsä väittää toista! :D

    VastaaPoista
  9. Mun mies oli lapasmiehen kanssa (valitettavasti) samalla kannalla, että SÄPI saattoi olla kyseessä. Se olis mieheltä kyllä jotenkin liian ovela juoni. Ne on yleensä liian yksioikoisia tuollaiseen. Tosin vahinkojakin voi sattua. Mutta lerppana pitäminen tahdonvoimalla olis kyllä jo too much.
    Ja mä taas olen ton yhden anonyymin kanssa yllättäen samaa mieltä, että sä ja Lapasmies voisitte olla unelmapari. Oon funtsinu sitä jo pidempään. Voisitteko vaikka järjestää treffit, niin pääsis tästä jännityksen piinasta?
    T. Terppuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kertakaikkiaan usko että mies kykenee noin monimutkaiseen ajatustoimintaan JA myös siihen kastemadon lerpattamiseen tahdonvoimalla :D.

      En oo niin pahasti masokisti että voisin edes kuvitella treffaavani Lapasen. Ehkä sitten jos kaikki muut miehet maailmasta tuhoutuu niin lupaan harkita ennen lesboksi ryhtymistä.

      Poista
  10. Äläpä Puolis, äläpä. Täällä toinen joka näkee Puolinaisessa ja Lapasmiehessä suuret mahdollisuudet vuosisadan rakkaustarinaan :D Voisitte te ehkä kuitenkin tavata?!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vois kuvitellakaan tykkääväni miehestä joka käyttää naisista sanaa "akka". Toisaalta sopisi kyllä siihen että mulla on nyt se jeesussyndrooma menossa, eli annan vähäosaisille ja vähän reppanoille. Mutta en kyllä nyt lämmennyt.

      Poista
  11. Sä käytät nyt mua oman seksuaalisuutesi riittämättömyyden ja kykenemättömyyden sekä turhautumisen projektiopintana. Mä voisin lakata käyttämästä sanaa "akka", mutta kun sen tilalle tulisi sana "ämmä", niin mikä oikein muuttuisi?

    Ylin kappale ei ole pelkästään sulle vaan laajemminkin blogin naisyleisölle. Terppulin miehelle propsit.

    Ja nimimerkkini on Lapasmies eikä Lapanen tai lapanen. En ole mikään sukumonioton androgyyni tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. My bad. Mä en jotenkin näe sua lainkaan miehenä niin en kokenut merkitykselliseksi laittaa sitä loppua :). Sori

      Poista
  12. Yrittäisit edes keksiä jotain räväyttävää...

    VastaaPoista
  13. Lapasmiehessä on sellaista puberteettista uhoa ja oman tarvitsevuuden kieltämistä, että se kertoo rakkauden puutteesta. Hänen janoista ja kuivahtanutta sieluaan ei nainen hellästi kosketa ja se sattuu Lapasmieheen.

    Kokemuksesta tiedän, että päästyään rakkaudelliseen ja hyväksyvään olosuhteeseen Lapasmiehen kaltaisista uroista tulee lauhkeita kuin lampaat. Silloin he ujosti ja vähän noloina naureskelevat aiemmille puheilleen esimerkiksi naisen kutsumisesta "akaksi" tai "ämmäksi" ja kutsuvat naista sellaisilla nimillä joita olettavat tämän haluavan kuulla.

    Puolis, älä siis mene Lapasmiehen vipuun. Hän nyt vain on syystä tai toisesta päätynyt siilipuolustukseen. Olen aika varma, että mikäli Puolinainen vain antaisi mahdollisuuden, Lapasmies nopeasti syleilisi maata Puoliksen jalkojen alla, suukottelisi hänen vaaleanpunaisia varpaitaan ja ripottelisi ruusun terälehtiä hänen poluilleen.

    Kokeilepa vaikka :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D kiitos illan nauruista :D. Puberteettinen uho :D

      Poista
  14. Kyl sua on helppo naruttaa. Ite kirjoitin ton ;)

    VastaaPoista
  15. Noh noh Lapasmies, äläpä omi mun juttujani, vaikka niihin epäilemättä sisimmässäsi yhdytkin :D Huijarina sua sentään en ole tähän asti pitänyt, rakkauden puutteessa olevana vain...

    VastaaPoista
  16. Mä yhdyn vain ulkoisesti. Meillä anonyymeillä on oikeasti se hyvä puolis, että voimme kirjoittaa mitä tahansa. Tai sehän koskee koko blogimaailmaa, kukaan ei oikeasti tiedä kuka on kirjoittanut blogin ja kuka kommentoi.

    Suuri osa naiskommentoijista sekä tietysti Puolinainen, unelmoi lapasen kosketuksesta ja haluaisivat omistaa hänet yksin. Se ei tietysti johda muuta kuin suureen draaman kaareen ja jättää lopuksi vain yhden onnellisen. Lapanen varmasti tekee valintansa perustaen sen järkiseikkoihin ja ns. trophy-arvoon. Valitettavasti kaikki naiset ovat aika kaukana kärjestä, vähän kuin "peloton". Sanotaanko että nainen on hyvissä tarkkailuasemissa ja kun viimeinen kierros alkaa, niin tarkkailu jatkuu ja keltapaitainen vie lopuksi voiton. Emme puhu nyt pokemonista, vaikka pokemonseikkailut ovatkin Puoliksen parasta osaamista ja blogin helmipostauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se periaatteessa on, tämä on realiteetti virtuaalitodellisuudessa. Itse kuitenkin, todellisena blogien ja keskustelupalstojen suurkuluttajana ja erään vilkkaan keskustelusaitin pitkäaikaisena moderaattorina olen vahvasti sitä mieltä, että kirjoitustyyli on yhtä persoonallinen ja jäljittelemätön kuin vaikkapa ääni. Paria sanaa pidemmissä teksteissä on vaikea hämätä ainakaan vähänkään harjaantuneempaa lukijaa. Feikkaamisesta jää kiinni. Siksi en itse koskaan feikkaa. Enkä feikkaisi muutenkaan, sillä se on tylsää ja turhaa ajanhukkaa.

      Samoin kuin toisten, yleensä itselle epämieluisia näkökulmia esille tuovien kommentoijien automaattinen leimaaminen feikkaajiksi. Sehän on kaikkien keskustelupalstojen vakiosettiä silloin, kun asia-argumentit alkavat olla vähissä.

      Itse lähden siitä, että löydän anonyymeistä teksteistä jatkuvasti aitoja ihmisen ääniä. Luotan vaistoihini.

      Esimerkiksi ihanan Puoliksen tekstit ovat hyvin persoonallisia. En usko, että hän pystyisi feikkaamaan kommenttiboksissaan. Sitäpaitsi hän on sellaiseen liian rehellinen ja älykäs. Tämä pitäisi sokean reetankin nopeasti tajuta hänen tekstejään lukiessaan.

      Minusta sinä Lapasmies olet erilaisten fobioiden ja lähes paranoidisten epäluulojen vallassa, ja siksi asettunut hyökkääviin puolustusasemiin. Oletko koskaan miettinyt, mitä oikein pohjimmiltaan pelkäät? Tuo sinun Puolinaisen suolaamisesi pippelijuttuineen kuulostaa omien teini-ikäisten poikieni keskinäiseltä nahistelulta ja jankkaamiselta. Jokseenkin samat argumentit jytää ja kiertää loputtoman tuntuista kehäänsä. Olen ajatellut, että ehkäpä se liittyy jotenkin teinipoikien kehitykseen.

      Mutta juuri siksi sellainen ei synnytä vaikutelmaa kypsästä ja tasapainoisesta aikuisesta miehestä. Kypsä aikuinen nainen tosin tajuaa, että aikuisella miehellä tuollaisessa kyse on defenssistä kätketylle tarvitsevuudelle. Mutta miksi sitä pitää yrittää kätkeä? Miksi et mies vain yrittäisi rentoutua ja ajatelle, että kaikki me tarvitsemme toisiamme ja olemme monella tavalla helposti haavoittuvia. Ei sitä tarvitse pelätä ja piilottaa. Vain sillä tavalla pääsemme aina välillä toistemme lohdulliseen läheisyyteen.

      Ja lopuksi, olen edelleen sitä mieltä, että Puolinainen ja Lapasmies saattaisivat olla mahtava mätsi. Lapasmies on herkkä ja helläsydäminen kun tarvitsee piikit, Puolinainen taas on viisas ja kyllin rohkea paljastamaan haavoittuvuutensa. Molemmat ovat älykkäitä ja verbaalisti lahjakkaita. Saattaisivat täydentää toisiaan mitä parhaiten. Rakkautta elämiinne!

      Poista
    2. Tulin tähän keskusteluun ihan sivusta, en siis ole kommentoinut tähän ketjuun aikaisemmin. (Joihinkin aikaisempiin Puoliksen teksteihin olen kyllä kommentoinut.)

      Tuolla vähän ylempänä joku kommentoi minusta hyvin tarkkanäköisesti sitä, piikikäs tyyli voi olla suojakeino oman haavoittuvaisuuden peittämiseen. Se kosketti minua kovin.

      Olen hiukan Puolista vanhempi nainen, joka on ollut pitkään sinkkuna. Suurin toiveeni olisi löytää mies, jonka seurassa sielu lepää. Se toisi elämälle suuntaa ja merkityksellisyydentunnetta.

      Pelkään, että kun tässä tallailen tarpeeksi pitkään itsekseni, kyynistyn ja silloin en tasan varmasti löydä ketään.

      Olisikohan kenelläkään "been there done that" -tyyppistä kokemusta, joka voisi antaa toivoa meille yksinäisille sydämille?

      Poista
    3. Kyynistymistä pelkäävä anonyymi: olen kohta 50 vee nainen ja kyllä niitä kumppaniehdokkaita löytyy, kun ei pidä rimaa liian korkealla. Tarjonta saattaa tietty asuinpaikasta riippuen olla sitä sun tätä. Jos netti on se hakuväylä, niin voipi olla paremmat tsäänssit. Jos tietyntyyppiseen ulkonäköön on tykästynyt, on se mun kokemuksen mukaan suorin tie suolle. Sivusta seurannut kaverini touhuja ja pyöritellyt päätäni ja valinnut itse vähemmän ulkonäkökeskeisen taktiikan. Älä myöskään aseta suuria odotuksia, niin et pety. Elä hetkessä ja rennosti ja ajattele, että treffailu on "vain" uusiin ihmisiin tutustumista. Toimii.
      T. Terppuli

      Poista
    4. Valitettavasti olen ihan kyllästynyt nettideittimaailmaan. Sieltä on löytynyt vain satunnaista seksiseuraa ja toivoisin löytäväni jotakin paljon enemmän.

      Minua aina tympäisee, kun sanotaan, että "laske rimaa" tai "älä tuijota ulkonäköä". Toivon löytäväni sielujen sympatiaa, joten ei minulla ole hurjia kriteerejä tai ulkonäköodotuksia.

      Päivä kerrallaan. Ehkä joskus vielä joku löytyy tai sitten ei löydy.

      Poista
    5. Ööö... Pitää laskea rimaa?? MIKSI? Siksikö, että saa "jonkun", ettei tartte olla yksin??
      Mieluummin yksin kuin jonkun Lapasen kanssa...

      Poista
    6. Riman laskulla viittaan kumppanin etsinnässä toisarvoisiin asioihin, kuten vääränvärinen tukka ja silmät, vääränlaiset vaatteet tai muutama lisäkilo. Ystäväpiiristäni löytyy sekä miehiä että naisia, jotka ovat hamaan tappiin sinkkuja, koska muuten henkisiltä ominaisuuksiltaan täydellinen tyyppi onkin jostakin kohtaa vähän väärän näköinen. Tai sitten jo deittipalstalla ignoroidaan epätäydelliset yksilöt.
      Sitten itketään yksinäisyyttä ja ihmetellään, kun ketään ei löydy. Huoh.
      T. Terppuli

      Poista
  17. Eniten tässä maailmassa tuottavat huvia kyllä nämä kotipsykolokit. Vähän sama juttu kuin blogikokit.

    Mulla itsellä on kolme eri blogia ja jokainen on erilainen erilaisilla aihepiireillä. Siinä olisi anonyymille analysoitavaa. Onneksi piiloblogeilla saa olla rauhassa. Se miksi täällä kommentoin joskus, on aivan sattumaa, mutta sellaisia plöräytyksiä tulee Puolisilta aina välillä,ettei voi olla kommentoimatta. Onhan mun kommentoinnilla suuri viihdearvo ja vastetta tulee lähes aina ja se kai on blogien kommentoinnin suuri idea. On tietysti kirjoittajia, jotka eivät anna kommentoida, mutta eipä niillä lukijoitakaan ole hirveästi. Jos mun eksistenssi tuottaa weltschmerziä, niin Puolis jättäköön julkaisematta ja jos julkaisee, niin muut voivat halunsa mukaan jättää lukematta. Itse kadun yhtä kommenttia ja se olisi voinut jäädä lähettämättä.

    Jatkan syrjäytymistäni ja kehittelen erilaisia defenssejä teitä ämmiä ja fobioita vastaan. Peace and Luv.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä kommentti olisi voinut jäädä lähettämättä?

      Poista
  18. Olen lukenut mutta en juuri kommentoinut - olet huippuhyvä kirjoittaja ja tosi hauska.
    Anteeksi, en tarkoita neuvoa mutta mietin vaan että sinuna estäisin tämän Lapasmiehen kommentit blogissasi (jotenkin niin ettet näe niitä ollenkaan). Ne ovat pelkkää ilkeyttä ja pahansuopuutta mitä ei kenenkään kannata lukea. Mutta sorry, olet varmasti tajunnut tämän mahdollisuuden ja päättänyt olla sitä tekemättä ja asia ei kuulu minulle. Nyt oli vaan pakko kommentoida, kun tuli oikein ikävä olo. Vaikutat mahtavalta ihmiseltä ja mun on vaikea ymmärtää miksi joku haluaa olla tahallaan ilkeä sinulle (tai kenellekään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Ainoa tapa jolla voisin estää Lapasen kommentit niin etten näkisi niitä ollenkaan on se, että estäisin anonyymin kommentoinnin kokonaan. Joskus sitä kokeilin ja palasin vanhaan, koska suurin osa anonyymeistä kommentoijista on kuitenkin ns. vakkareita ja tykkään teistä kaikista ja kaikkien kommenteista ihan kauheasti. Lapasmiehellä menee joskus vähän överiksi, mutta sallittakoon se hänelle. Ihan kaikkia hänen kommenttejaan en ole julkaissut.

      En halua että ihmisille tulee ikävä olo mun blogista tai sen kommenteista, joten toivottavasti en onnistu provosoimaan Lapasmiestä ikäviin kommentteihin jatkossa :)

      Poista
    2. Ilkeys on ilkeilijän syytä, ei todellakaan sun! Mä en lue enää kommentteja, vaan sun tekstit :)

      Poista
  19. Kyllä nyt tunnen itseni aivan märäksi lapaseksi kun kaikki on mua vastaan. Paitsi Puolis, joka masokismissaan julkaisee näitä mun kommentteja (jotka siis pitää erikseen hyväksyä bloggerissa).

    Kyynel.

    VastaaPoista
  20. The Lapasmies on livenä kohdattavissa Keravalla 19.8 valkosipulifestareilla. Ette voi erehtyä henkilöstä.

    Joo, laita nyt se mun edellinenkin.

    VastaaPoista