Lukijat

torstai 7. syyskuuta 2017

Hengittelen

Lauantain treffien jälkeen ajattelin että mies tulee maanantaina ja lähtee tiistaina samoihin aikoihin kuin mä lähden töihin. Sunnuntaina mies alkoikin puhumaan että hän voisi laittaa mulle sitten tiistaina ruokaa. Mähän vedin itseni samantien siilimäiseen paniikkipuolustukseen, koska olin luonut päässäni skenaarion joka ei ollutkaan oikea. Kuvittelin että miehellä olisi ollut vain muutama päivä vapaata, mutta olikin koko viikko. Onneksi mies tajusi pienen paniikkini ja ymmärsi sen.

Jännitin puoliksi leikilläni tiistaina että onko kämppä tyhjennetty kun tulen kotiin. No ei ollut vaan ruoka oli mua siellä odottamassa.

Meillä on tosi luontevaa ja helppoa olla yhdessä. Mies tykkää silitellä ja pussailla ja mä tykkään sitä vastaanottaa. Hiljaisuuskin on helppoa.

Huomaan miten tunnepuolella mulla hakkaa rajoitinta vastaan. Tietyt asiat saa aikaan vaistomaisen siilipuolustuksen (kiitos jollekin kommentoineelle tuosta sanasta, sopii mun suuhun hyvin :) ). Esimerkkinä tänään kysyi että voisiko hän viedä mut risteilylle Tukholmaan kuukauden päästä. Siilipuolustus, ajatus meni jotenkin näin "Omgomg, sos sos. Tekee pitkän tähtäimen suunnitelmia, se pelottaa mua". Sitten mä ajattelin että jos mä nyt vaan jatkan hengittämistä niin kaikki on ihan ok. Se on kuukauden päästä ja se on vain risteily eikä esim. meidän häät, rauhotu nainen. 

Mä pystyn kirjoittamaan miehelle näistä mun ajatuksista ja se ymmärtää että mä oon vähän keskeneräisempi kuin hän. Mun tarvii vaan tottua tähän uuteen ja ihmeelliseen tilanteeseen, jossa musta tykätään samalla tavalla kuin miten mä olen tykännyt edellisissä suhteissa miehistäni. Tykkään tuostakin miehestä kovin ja nyt kun on lähtenyt niin on kieltämättä ikävä ja haluaisin nukkua vieressä ja nyhjätä kyljessä.

Omituinen juttu tapahtui eilen illalla. Olin nukahtanut miehen syliin pää hänen olkapäällään niin että kasvot oli vastakkain. Mun tarvii AINA kääntyä pois päin nukkumiskaverista että saan unta. Mutta nyt mä olin ihan vaan pokkana siihen nukahtanut. Oli kuulemma joutunut väkivalloin kampeamaan kättään mun alta pois vaikka oon kyllä aika herkkäuninen. Nyt olen nukkunut kuin tukki kolme yötä.

Tuntuu tosi hyvältä, mutta vähän pelottavalta. Mutta mä hengittelen ja tää jatkuu vaikka mua pelottaakin vähän. Tuntuu kuitenkin hyvältä ja ihanan teiniltä kun se sanoo että se on mun ja mä sen. (Vaikka eihän kukaan toista silleen omista.)

Tästä on hyvä jatkaa :)

7 kommenttia:

  1. JOTAIN olet siis nainen oppinut! Olemaan menemättä asioiden edelle. Hetki kerrallaan. Onhan tuo toki erilaista kun jälkien-lakaisija-mies tai piilotetaan-sut-miden-näkyvistä-mies.. Ajatella, sulla on nyt mies, joka haluaa SUT!! OMG!! Silloinhan pitää juosta karkuun... NOT!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä koitan kehittyä. Onneks on ihmisiä jotka muistuttaa jos en satu aina muistamaan jo opittuja asioita :D

      Poista
  2. Tuo on tärkeää, että nukkuu hyvin vierellä. Mie en voi kestää, jos joku hengittää mun naamalle... etenkin kun se on aina kaljanhajuista taas, se henki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans ollut juttu ton naamalle hengittämisen kanssa. En oo tykännyt. Tarviin oman happeni enkä haluu jakaa sitä jonkun toisen kanssa.

      Poista
  3. Ihanaa lukea näitä. Nyt vaa et ajattele noita pitkäntähtäimen juttuja vaan nautit hetkestä ni sit ne pitkän tähtäimen hetketkin tulee sieltä kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitää asennoitua vähän toisella tavalla tähän ja ymmärtää se, että joku toinen voi olla yhtä huomaavainen kuin mitä mä olen ollut suhteissa. Päivä kerrallaan.

      Poista
  4. Niin ja vielä puuttuu se tärkein - miehen bloginimi!!!??

    VastaaPoista