Kurssia, neuvottelupäiviä, viiniä, biljardia, uusia tuttavuuksia ja vähän oikeita töitäkin on mahtunut viimeisiin viikkoihin. Odotan elämän rauhottumista ja paluuta normirutiineihin. Töitä, kotia, lämmitystä, syliä, pusuja.
Kun työjuttuni lauantaina loppui Helsingissä, suunnistin hakemaan KK:n mukaani tänne maaseudun rauhaan. Tänään maanantaina mulla on lomapäivä. Alunperin meidän piti lähteä sinne risteilylle, mutta muutettiin suunnitelmia ja ollaan vain oltu, kosketeltu, halailtu ja pussailtu. Huhhuh että ollaankin pussailtu! En tiedä oonko koskaan pussaillut näin paljon. En oo myöskään koskaan tuntenut itseäni näin kokonaisvaltaisen hyväksytyksi, enkä usko että kukaan on koskaan katsonut mua yhtä rakastuneesti kuin KK.
Olen näillä pitkillä treffeillä uskaltanut antaa muurieni jotenkin purkautua ja katsoa myös yhtä paljaana miestä silmiin ja tuntea kaikenlaisia tunteita. Olen jopa osannut sanoa mulle vaikeita asioita niin kuin esim puhua livenä tunteistani. Tuntuu hyvältä uskaltaa tuntea ja kertoa myös siitä mitä tunnen ilman pelkoa siitä että toinen friikkaa ja pakenee tai keksii jonkun tekosyyn sille että pitää poistua tilanteesta.
Oon varmaan ennenkin kirjoittanut siitä, että musta tuntuu niin vahvasti siltä että oon löytänyt samanlaisen ihmisen kuin minä itse olen. Semmoisen, joka haluaa viettää vapaapäivän kiireettömästi mun kanssa nyhjäten, silittäen ja pussaillen.
Uhhuuh kuinka hyvältä tuntuukaan. En ehkä enää pelkääkään etteikö tämä jatkuisi.
Pusuttelu.. Tai siis piiitkät suutelusessiot on sitä, mitä nuoruudesta kaipaa.. Jostain syystä niitä ei aikuisena ole tullut harrastettua.
VastaaPoistaEhkä sä alat oppia hiljalleen, että siivet (=tilanne) kantaa... Jei!
Joo, ehkä mä opin. Vaikeeta sä välillä vähän on, mutta alussahan tässä viel ollaan :)
PoistaIhanaa! Tässä on lukijakin oppinut jo pelkäämään ties mitä, kun on hetken hiljaisuus. Yritetään oppia luottamaan niin kuin sinäkin. Se on mahtava tunne kun yhtäkkiä kaikki on vaan helppoa ja oikean tuntuista.
VastaaPoista♡
VastaaPoista