Lukijat

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Nöyrää tyttöä

Taas olen oppinut. Olen oppinut että olen kykenevä tekemään uskomattoman paskoja virhearvioita. Niin kuin esim. ero KK:sta. En mä ollut valmis luopumaan. Ahdistus ei vähentynyt eron myötä, eli ahdistukseni on jotain eri sorttia kuin miessorttia. Pyysin vielä mahdollisuutta katsoa meidän tarinaa eteenpäin ja olen saanut mahdollisuuden. En sitä mahdollisuutta ihan tuosta noin vain saanut, mikä on täysin ymmärrettävää. Ei ihmisiä voi tuolleen kohdella miten mä kohtelin.

Mä tein tasan sen, minkä Kelailija ja Se Mies Joka Mut Viimeksi Jätti teki mulle. Ahdistuin jostain (en tiedä mistä) niin paljon, että sokeuduin ja ajattelin että helpottaa kun jätän kumppanin. No ei helpottanut. Tuli heti olo että tuli tehtyä ehkä virhearvio. Sitä oloa katsoin seuraavaan päivään ja kun KK otti yhteyttä tavaroiden hausta niin kerroin kaikki ne asiat, jotka mun olisi pitänyt kertoa silloin sunnuntai-iltana kun itkin hiljaa selkä mieheen päin. Juteltiin eilen pari tuntia ja tänään about koko päivän. Niin kuin "selvinä" hetkinäni tiedän niin ei mulla ole pakkoa tuntea  nyt samaa kuin hän ja osoittaa sitä niin kuin hän. Mä olin vain luonut itselleni jotkut rakastamisrajat, joihin en yltänyt ja se loi lisäahdistusta kun koko ajan tutkailin itseäni että missä mennään.

Mun parisuhdetaidot on täysin paskat. En osaa puhua, en osaa kuunnella enkä osaa ymmärtää. Mä olen tajunnut sen nyt. Olen kuvitellut osaavani jotain, mutta nyt täällä on nyt aika nöyrä nainen. Mulla ei ole ollut tuommoista miestä joka antaisi itsestään noin paljon. Mulla on ollut niitä stereotyyppisiä miehiä, jotka eivät anna fyysisyytensä lisäksi mitään henkistä. En mä osaa suhtautua. Enkä mä halua tuommoista stereotyyppistä miestä. Onneksi mä olen nyt hajonnut palasiin tän mun kriiseilyni seurauksena, joten koitan nyt kasata itsestäni Puolis 2.0:n. Tällä viikolla mä olen tiedostanut paljon asioita. KK on saanut kuulla myös paljon asioita, joita en saanut mukavuusalueella ollessani sanottua. Esim. että on ollut fiilis että kävelen munankuorilla ja että on ollut fiilis että olen joskus enemmän mies kuin hän ja että en todellakaan osaa antaa kaikkia vastauksia kysymyksiin, kuten vaikka että mikä mulla on. Olen kertonut että  joskus en vain jaksa puhua tai edes kuunnella, mutta on tosi vaikea sanoa toiselle että en jaksa kuunnella ja että olisitko hiljaa hetken. Myös oman tilan ja ajan ottaminen on mulle vaikeaa ilman että suljen toisen kokonaan ulkopuolelle ja otan oman ajan tarvitsemisesta itselleni kriisin.

Mä oon tällä hetkellä hieman vieras itselleni, kuvittelin olevani niin paljon taitavampi elämässä kuin olenkaan. Ehkä on viisautta myöntää se kuitenkin ja opetella nöyrästi olemaan parempi ihminen.

Älkää kohdelko mua kovin ankarasti kommenteissa, please. On ollut hemmetin rankka viikko.

23 kommenttia:

  1. Ehkä tää menee nyt ihan pieleen, mutta mulle on tullut sellainen kuva, että sä aikalailla suoritat parisuhdetta. Haluat niin kovasti onnistua ja teet kaikkesi parisuhteen eteen, että kadotat siinä samalla itsesi.
    Jos vaikka yrittäisit vain sen 80% prosenttia, niin silläkin varmasti tulisi oikein hyvä ja loput vain heittäytyisit suhteen ja elämän vietäväksi.
    Kuten sanottu, saattaa olla, että mun tulkintani menee täysin pieleen. Toivottavasti et nyöskään koe sitä loukkaavana, että tälläiseksi köökkipsykologiksi blogin perusteella ryhdyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan ota loukkaavana. Niin kuin oon tajunnutkin jo että en mä oikeestaan tiedä paskaakaan oikeessa, tasavertaisessa parisuhteessa olemisesta. Aika karua tajuta tässä vaiheessa, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan :)

      Poista
  2. P.S.

    "Tällä viikolla mä olen tiedostanut paljon asioita. KK on saanut kuulla myös paljon asioita, joita en saanut mukavuusalueella ollessani sanottua. Esim. että on ollut fiilis että kävelen munankuorilla ja että on ollut fiilis että olen joskus enemmän mies kuin hän ja että en todellakaan osaa antaa kaikkia vastauksia kysymyksiin, kuten vaikka että mikä mulla on. Olen kertonut että joskus en vain jaksa puhua tai edes kuunnella, mutta on tosi vaikea sanoa toiselle että en jaksa kuunnella ja että olisitko hiljaa hetken. Myös oman tilan ja ajan ottaminen on mulle vaikeaa ilman että suljen toisen kokonaan ulkopuolelle ja otan oman ajan tarvitsemisesta itselleni kriisin."

    Tarkoitan just tälläisiä asioita. Tuo oman ajan ja tilan saaminen on ainakin itselleni tullut sitä tärkeämmäksi, mitä vanhemmaksi olen tullut. Nuorempana olin varsinainen takiainen ja tarrautuja poikaystäviini. Huh, alkaa itseä ahdistamaan, kun ajattelenkin, että joku voisi olla minua kohtaan samanlainen kuin itse olin.

    VastaaPoista
  3. Hmmmm...mä en viitsinyt kommentoida tuota eroilmoitusta, koska jotenkin niin tiesin...Halu kokeilla KK:ta? Itseäsi? Vai molempia?

    Hyvä tyttö :)

    -Anette

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mä todella toivon ja uskonkin että tässä ei ollut mistään alitajuisesta testaamisesta kyse. Mutta koska en näköjään tunne itseäni tällä hetkellä juurikaan niin en osaa kyllä sanoa että mitä hemmettiä tässä tapahtuu. Huhhuh

      Poista
    2. No en minäkään tarkkaan muista, oliko testaaminen (viehätysvoima jne.) ihan täyspäistä ja suunniteltua, mutta niinpä vaan tein. Kannatti testata, yhteisiä vuosia on tällä hetkellä 36. Ei, ei ole ollut helppoa aina. 40-villitys melkein ajoi eri suuntiin, mutta kaikkien vaikeiden kuvioiden jälkeen vierekkäin tässä saunan jälkeen istutaan ja mietitään, miten viikonloppuna herkutellaan ja nautitaan elämästä.

      Vaikeudet on luotu voitettaviksi. Koskaan ei ole myöhäistä. Niin pitkään kuin on elämää, on toivoa. Ja mitä muuta roskaa entisajan ihmiset lausuivatkaan. Ja totta kaikki :/

      -Anette

      Poista
  4. Olipa kiva lukea tällainen uutinen, tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
  5. Tämä olikin hyvä jatko erolle! :) Nyt et pidättele enää mitään etkä kävele munankuorilla vaan olet läsnä kokonaisena. Tästä suhteenne voi alkaa aivan uudelta pohjalta - olette totta toisillenne kaikkine puolinenne ja opitte yhdessä hyvää parisuhdetta. Hyvä te! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokonaisena... ou mai gaad, siihen tuntuu olevan valovuosien matka. Mutta jotain parannusta tää varmasti tuo ja osataan toivottavasti lähteä puhtaalta pöydältä ja ehkä eri rooleissakin

      Poista
  6. Ettet vaan yrittäisi vähän niin kuin väkisin? Itselle jäi sellainen tunne luettuani postauksesi. Jos Se Tunne uupuu jo nyt, niin aika epätodennäköiseltä vaikuttaa sen syttyminen myöhemminkään. Ärsytyksen määrä saattaa sen sijaan kasvaa eksponentiaalisesti. Terv. nimimerkillä Vastaavan kokenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kyl mulla tunteita on, mutta KK on omiensa kanssa niin paljon näkyvämpi ja suorempi ja se on mulle niin uutta että vaatii totuttelua ja toisenlaista suhtautumista omiin tunteisiin. Mutta aika näyttää miten meidän käy.

      Poista
  7. Tykkään tästä käänteestä. Hyvä että uskalsit puhua. Ei ole pakkoa tuntea tunteita minkään säännön mukaisesti, voi olla ihan hyvä ilmankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me löydetään joku kultainen keskitie, jossa molemmilla on hyvä :)

      Poista
  8. Suhteissahan toinen "aina" rakastaa enemmän. Niinhän? Voisko olla nyt niin, että ensimmäistä kertaa elämässä sä olet se vähemmän rakastava ja se pistää pasmat sekaisin ja epäilemään koko suhdetta ja tunnetta.

    Mut jee. Hyvä käänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huutelen sivusta, mutta tämä kuulostaa varsin järkevältä. Noin niinkuin omaan kokemukseen verraten.

      Poista
    2. Näin se voi olla. En mä ainakaan ennen tämmöisessä tilanteessa oo ollut.

      Poista
  9. Hienoa! Juurikin samoista syistä olen itse omassa suhteessani...olen aika hukassa edelleen itseni kanssa ja koen tämän suhteeni hyvinkin opettavaisena. Mies osaa näyttää minulle ne mun kipupisteeni. Tulevaisuus näyttää onko tämä suhde sellainen "opettavainen suhde" vai onko tällä pidempikin tulevaisuus. Kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootte ihania naiset, molemmat ja niin paljon rohkeampia kuin minä. Kuuletteko, miten arvostan?! ❤️

      Poista
  10. Mä en ehtinyt edes kommentoimaan tuota eroa kun tämä uusi käänne tuli. Ihanaa, ja ennen kaikkea rohkeaa! :)

    Minä kipuilen vähän samalla tavalla tuon oman ajan ja yksinolon (ei yksinäisyyden) kanssa. Sitä kun haluaa olla toisen kanssa, mutta samalla nauttii niistä omistakin hetkistä. Varsinaista nuorallatanssia parisuhteessa.

    Toivon niin paljon, että tämä on teille ikään kuin uusi alku tai ainakin uuden kommunikaation alku. Joskus se on todella pelottavaa sanoa totuus, mutta kyllä se kuitenkin loppupeleissä kannattaa.

    VastaaPoista
  11. Kun kumppani on hyvin erilainen kuin aiemmat, ei ole ihmekään että siinä saattaa mennä omat pasmat sekaisin. Ja jos uudessa suhteessa tunteet menee solmuun, niin paniikkinappula voi olla nopeasti päällä. Niin kuin kaikissa asioissa, niin tässäkin huomaa, että jos on tehnyt mielestään huonon päätöksen, sen ei tarvitse olla kiveen hakattu - lopullinen. Hienoa, että sait puhuttua tunteistasi ja siitä miten olet kokenut asioita. Koska emme ole ajatustenlukijoita, niin asioista puhuminen kasvotusten on paljon reilumpaa ja oikeudenmukaisempaa molemmille.

    Ole lempeä itsellesi <3

    VastaaPoista