Lukijat

maanantai 15. tammikuuta 2018

Uusi alku ja kattoremppa

Tavattiin KK:n kanssa viikonloppuna ja tuntuu kuin oltaisi saatu kokonaan uusi alku meille. Tuntui hyvältä ja läheiseltä eikä ahdistanut ollenkaan. Jospa tämä tästä, omaa oloa kuunnellen. Tunnen itseni kyllä jotenkin vajakiksi. Ehkä joku diagnoosi olis paikallaan, mutta en nyt ainakaan toistaiseksi semmoista halua. Väsyttääkin koko ajan ihan hemmetisti, mikä lie vaivaa...

Tämän kaiken keskellä alkoi kattoremonttinikin. Neljä päivää kesti kokonaisuudessaan. Vain NELJÄ päivää! Uskomattominta asiassa oli se, että mitään ylläreitä ei löytynyt! Ehdin siis jo ennen katastrofeja, mikä ei ole mulle mitenkään luonteenomaista toimintaa. Kattorempasta kertoessani esim. sukulaisille sain jokusen "no eihän se edes vuoda"-kommentin. Katolla oli ikää melkein 70 vuotta. Mulla oli ainakin fiilis että aikapommin kanssa elellään. Nyt tuolla on takuu, on nätti kuin sika pienenä ja mulla hyvä fiilis. Huomasin että olivat korjanneet jopa mun repsottavan autotallin oven saranan! Eihän se vaatinut kuin muutaman kattoruuvin ja oli kunnossa. Kun kiitin tänään myös siitä ja kerroin että olivat ylittäneet odotukseni niin mies kertoi että hänellä oli vissiin ollut herkkä hetki ja oli sen oven korjannut myös. Ai että mitä palvelua! Eihän se varmaan ollut kuin parin minuutin juttu kun oli osaaminen, pelit ja vehkeet, mutta nää tämmöiset pienet jutut on semmoisia, jotka kuuluu pitkälle!

Kuopus täytti 15 ja sai multa lahjaksi käytetyn skootterin tänne mun luo ajeltavaksi. Kerrankin onnistuin lahjan kanssa! Oli silminnähden ilahtunut. Kaikki rahathan siinä yhtäkkiä meni, mutta ei voi mitään. Nyt ei tarvii ainakaan valittaa ettei ole mitään tekemistä ja että kökötetään vaan koko ajan täällä. Esikoisen vaihtarivuosi lähestyy (lähtee elokuussa)  ja mua kauhistuttaa. Itse on ihan innoissaan. Voi voi, mihin tämä aika menee...

Aloitin tekemään kerran viikossa etätöitä. Olen etätyösääntöjä sorvannut meidän firmalle jo pitkään ja valmista on mun osaltani ollut myös jo pitkään. Byrokratian rattaisiin tyssäsi, toisin sanoen asiaa ei ole edes vielä viety johtoryhmän käsittelyyn, vaikka mulle muuta koitettiin väittää. Hermohan mulla meni ennen joulua, koska muitakaan sääntöjä ei kukaan noudattanut, joten pokkana merkkasin etätyöni kalenteriin ja ilmoitin esimiehelleni että koska muutkaan eivät noudata voimassaolevia sääntöjä niin miksi mäkään odottelisin että etätyösäännöstö olisi käyttöönotettu. Etätöitä tehdään meillä jo muutenkin, mutta enhän minä, kuuliainen toimihenkilö, ole uskaltanut, koska siihen ei ole ollut ohjeistusta ja ns. lupaa. Nyt uskalsin ja kaksi maanantaita on nyt takana. Esimiehen ilme oli vähän jännä kun asiasta ilmoitin, mutta ei se mua kieltänytkään. Pelkään oikeasti että jaksaminen loppuu ennen kevättä niin tämä etätyö kyllä jeesaa siinä asiassa hyvin.

Ihan hyvä fiilis tällä hetkellä väsymyksestä huolimatta :)

2 kommenttia:

  1. Etätyöt on pelastaneet mun mielenterveyden. Tai no en varmaan olisi tässä työpaikassa enää ellen olisi 5 vuotta sitten toimipistettä muuton vuoksi vaihdettuani marssinut pomon luokse läjä perusteluja valmiiksi mietittyäni ja ehdotettuani etätöitä. Aluksi tein päivän viikossa ja nyt muutaman vuoden kaksi päivää viikossa. Muutoin ajan 96 km suuntaansa ja tähän aikaan vuodesta se on kyllä ihan perseestä. Kiva kun sullakin järjestyi.

    Minne päin esikoinen lähtee vaihtoon? Olin itse aikoinaan sata vuotta sitten USA:ssa lukion ekaluokan jälkeisen vuoden ja se oli kyllä opettavainen vuosi monessa mielessä. Jotenkin vaan ajatus oman pojan (on siis nyt saman ikäinen kun sun tyttö) lähtö niin kauaksi tuntuu ihan hirveältä ajatukselta, mutta eipä tuo ole lähdössäkään niin ei tarvitse sitä murehtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, aika paha työmatka sulla, mutta onneksi etätyöt on sullakin mahdollisia!

      Esikoinen lähtee kaukoitään, eli ihan vieras kieli ja kulttuurikin. Mua hirvittää, mutta lasta ei. Hyvä niin! Itse olisin halunnut jenkkeihin vaihtoon, mutta eipä ollut taloudellisia mahdollisuuksia.

      Poista