Katselen Netflixistä The Paradise-sarjaa ja pohdin rakkautta. Yksipuolista rakkautta ja sitä miten petollinen oma mieli on. Mieli kääntää asioita semmoisiksi kuin se haluaa. Näkee epätoivoisissa tilanteissa toivoa, kääntää mukavan viestittelyn tai tapaamisen lupaukseksi jostain enemmästä. "Mutta jos tämä onkin erilainen, tuntuu niin erilaiselta, ihmisethän ovat erilaisia" sanoo mieli. Mistä sitä oikeasti voi tietää mikä on totta ja mikä mielikuvituksen tuotetta?
Ei kai tuommoisessa tilanteessa auta kuin heittäytyä ja toivoa parasta. Jokainen kohtaaminen opettaa jotain ja kaikella on tarkoituksensa. Pelkääminen ja arastelu ei vie minnekään. Asiat menevät niin kuin on tarkoitettu.
Tässä tilanteessa tarvitaan ehkä Valon Soturin Käsikirjaa!
En voi puolustella tätä sekopäistä tekstiä edes kuumuudella, koska ilmalämpöpumppu painaa pitkää päivää...
Musta tuntuu että tää on ehkä vähän enemmän naisten juttu. Minäkin.. Ja kaikki (sinkku)kaverit (varsinkin) tekee samaa.. Lukee tilanteisiin enemmän kuin niissä on.. Toivoo, luulee ja kuvittelee asioita etukäteen enemmän kuin mitä on. Tällaisia me ollaan...
VastaaPoistaNaiset on tuollaisia. Ja myös jatkuva suhteesta toiseen eteneminen aiheuttaa pakonomaista Sen Oikean kuvittelua-- että näkee vastapuolessa ominaisuuksia joita siinä ei ole. Kun on välillä ittekseen niin kauan että oppii pärjäämään ja tykkäämään siitä, niin oppii myös tuntemaan itsensä paremmin. Silloin myös arvostaa itseään yksin ja yksilönä.
VastaaPoistaKun tuntee itsensä, kykenee myös realistisesti arvioimaan vastapuolta ja näkemään, mikä on aitoa ja mikä omaa toiveunta.
Kaikkein huonoin vaihtoehto on heittäytyminen siinä kohdassa, kun epäröittää. Paras vaihtoehto on harkita rauhassa, olla yksin muutama päivä ja miettiä, mikä toisen käytöksessä on omituista tai erikoista, ylittääkö se fiksuuden tai tavanomaisen rajat.
On myös hyvä miettiä sinkkuna ollessa, mitkä ovat omat rajat. Saako minua lyödä, saako "ravistella"? Saako minua nimitellä? Saako haistatella? Mitä olen valmis sietämään, mitä en? Saako minulle valehdella ja pitää minua pellenä? Haluanko selvittää ristiriidat puhelimessa, whatsapissa vai silmätysten? Voiko minua uhkailla?
Nämä asiat olis hyvä miettiä yksin ollessa, ennen kuin uusi ihastus ottaa vallan. Ja ihastuksenkin aikana järki on syytä pitää mukana. Se, että rakastuu täysillä, ei tarkoita etteikö rajoista pidä pitää kiinni.
Kaikkea hyvää sinulle Puolis!
Toivoo vanha täti, vakilukija.