Lukijat

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Seesteisyyttä

Harhauduin blogistaniaan ja törmäsin luonnostilassa oleviin teksteihini ja lueskelin niitä. Parisenkymmentä niitä oli, osa valmiimpia, osa ehkä julkaistu ja luonnos jäänyt jälkeen. Useammalta eri vuodelta. "Nuoren miehen tuoksu"- niminen teksti sai hymyn huulille, julkaisematta aikanaan jäi :D. On tullut elettyä kaikenlaisia aikoja. Nyt on seesteinen ajanjakso menossa, toivottavasti pysyykin.

Julkaisen tämän Tunnelukko-kirjan harjoitustyön tähän, jäänyt sekin luonnoksiin. Pitäisi jaksaa jatkaa tuota tunnelukkojen kanssa työskentelyä vielä, Kyseessä on vastuullisen aikuisen kirje sisälläni olevalle kipuilevalle lapselle.

"Hei lapsi, 

olen miettinyt paljon sitä millaista sinulla oli lapsena. Koit pikkusisarustesi synnyttyä ettei sinusta välitetty. Koit olevasi vain tiellä. Yritit saada huomiota kiukuttelemalla ja epäonnistuit ja sait vain vanhempasi ärsyyntymään. Olisinpa ollut paikalla, olisin huomannut huomiontarpeesi ja huomioinut sinua. Ottanut syliin ja silittänyt ja sanonut että olen tässä ja tykkään sinusta siitä huolimatta että kiukuttelet. Olet ollut pieni ja huolehdittava, ei ole ollut reilua että sinut on jätetty oman onnesi nojaan. Olisin kysynyt koulun jälkeen että miten päivä meni ja ollut ylpeä siitä miten hienosti pärjäät. Rakentanut itsetuntoasi niin kuin vastuullisen aikuisen kuuluukin. 

Teininä koit olleesi hankala, mutta niin ne teinit aina ovat ja se on ihan ok. Vastuullisen aikuisen tehtävä on sietää se ja rakastaa myös sitä kapinoivaa teiniä. Osoittaa että olet rakas vaikka oletkin hankala. Olisinpa ollut paikalla kun sinua lyötiin, revittiin hiuksista ja hakattiin päätä lattiaan. Ei niin saa lapselle tehdä. Olisin lopettanut sen ja ottanut syliin ja lohduttanut niin kuin vastuullisen aikuisen kuuluukin. Ei lasta saa lyödä. Vanhemman tehtävä on rakastaa lasta hankalinakin aikoina. 

Olet minulle tärkeä ja rakastan sinua. Vaikka sinusta tuntuisikin että et kelpaisi niin kyllä sinä kelpaat. Olet  juuri täydellisen hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Älä anna kenenkään saada sinua tuntemaan toisin. Suojelen sinua ja puolustan oikeuksiasi. En anna mitään pahaa tapahtua sinulle. Olet rakas. 

-Aikuinen"


Tapaillaan miehen (jolla ei näköjään ole nimeä) kanssa pari kertaa viikossa ja viihdytään toistemme kanssa hyvin. Mies ei ole kovinkaan puhelias, mikä sopii mun introverttiluonteelle hyvin. Raivarimiehelle teki mieli joskus sanoa että voisko se olla hetken hiljaa kun en jaksa kuunnella koko ajan. En sanonut.  Hiljaisuus tämän miehen kanssa on  luontevaa ja ajan voisikin pysäyttää siihen hetkeen kun mies vetää lähelle, ottaa tiukasti kiinni ja painaa mun pään rintaansa vasten ja seistään siinä hiljaa toisen läheisyydesta nauttien. Pikkuhiljaa eteenpäin. Ei tarvitse puhua tulevaisuudesta kun just nyt on hyvä. Kovin moni mun lukuisista tunnelukoista ei aktivoidu tässä suhteessa, se on hyvä se. Tuntuu että haluaisin edetä nopeammin kuin mitä edetään, mutta tekee mulle ihan hyvää edetä vähän hitaammin, ei tässä ole mihinkään kiire, ei vaikuta että mies olisi mihinkään karkaamassa.

Esikoinen pääsi määränpäähänsä ja perhe on kuulemma tosi mukava ja jopa hauska, aivan mahtavaa! Mulla on ollut lähdön jälkeen suht levollinen olo asian suhteen. Hyvin se vuosi tulee menemään.

Tuntuu että elämässä on asiat just nyt aika hyvin :)

7 kommenttia:

  1. Kutsutaan sitä vaikka Hiljaiseksi Mieheksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HM siis.

      Peukkuja tälle suhteelle ja rauhaisalle etenemiselle.

      Poista
    2. Mut jos siitä kuoriutuukin vielä kauhea höpöttäjä niin nimi onkin sit väärä :D. Mä itse oon vähän semmoinen että menee jonkin aikaa kun oon melkein mykkä ja sit kun se höpötys alkaa niin siitä ei meinaa tulla loppua :D

      Poista
    3. No mut HM voi olla hyvin Hiljainen Mies tai Höpöttäjä Mies :) -Marra

      Poista
  2. Kirje on järkyttävä. Onko sulle tehty noin lapsena? Sehän on rikos. Enkä ihmettele että sulla on äitiisi jäätävät välit -- jostain tekstistäsi näin päättelin. Toivottavasti saat purettua näitä asioita. Hitaalle etenemiselle peukku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuommoisena koen lapsuuteni. Ei fyysistä väkivaltaa koko ajan ollut, mutta ne kerrat on syöpyneet mieleen. Muistan myös hylkäämisellä uhkaamisen, jos en ollut kiltti niin käskettiin pakata kassi, koska veisivät mut koulukotiin. Tämä tapahtui varmaan alle 10 vuotiaana, mutta on jäänyt hyvin mieleen, koska pelkäsin että niin tapahtuu. Olin ylpeä pitkistä paksuista hiuksistani teininä ja oli ihan katastrofi kun äiti mua hiuksista riepotteli ja tilanteen jälkeen hiuksia lähti tosi paljon. Eihän se menetys ulospäin edes näkynyt, mutta kova paikkahan se oli.

      Äidin kanssa välit on asialliset, en jaksa enää yrittää, koska selkeästi äiti ei näe mitään vikaa itsessään. Kun harvoin tavataan niin tilanne on ok.

      Poista
    2. :(. Paha olo tuli sun puolesta. Kukaan lapsi ei ansaitse tuollaista kohtelua. Ja tosiaan, pahoinpitely on rikos.

      Poista