Lukijat

lauantai 8. syyskuuta 2018

Tykkään niin että halkeen

Apua apua, tunnepuolella purskahtelee... Nähdään Miehen kanssa 1-2 kertaa viikossa ja se tuntuu olevan aika sopivasti. Mä haluaisin nähdä enemmän, mutta tää tekee mulle kyllä ihan hyvää odottaa. Yhden vanhemman taloudessa ei ole niin helppoa aina irrottautua. Mies ei ole enää niin hiljainen, joten Hiljainen mies- nimi ei käy :D.

Yleensä meillä on yhdet aktiivitreffit viikossa, eli kiivetään johonkin näkötorniin pussailemaan, pumpataan sup-laudat vesille tai kävellään pieni lenkki Miehen pojan ollessa treeneissä. Miehestä on kuoriunut melkoisen hauska, kuivaa huumoria viljelevä rauhallinen ja älykäs tapaus. Saisi toki enemmän puhua tunteistaan ja ajatuksistaan, mutta koska edellinen suhde oli naismaisen vinkujan kanssa (tällä en halvenna omaa sukupuoltani) niin olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Osaa pitää lähellä, ottaa kävellessä kädestä kiinni ja sanoa "tykkään susta" ja se riittää. Enempää mäkään en halua sanoa.

Mua ei ahdista, vaan tuntuu pelkästään hyvältä. Okei, lapsen tapaaminen pelottaa. Keskusteluja asian suhteen on käyty. Lapsi esim. kommentoinut että on epistä että koira on mut tavannut jo, mutta hän ei. Ei kuitenkaan vielä halunnut tavata kun sitä kysyttiin. Hyvä niin, koska mä friikkasin sisäisesti jo siitä ajatuksesta. Esiteini-ikäiset pojat pelottavat, varsinkin kun tuntuu olevan yhtä fiksu kuin isänsä.

Jotenkin tuntuu tyhmältä "hehkuttaa" onnellisuutta kun onhan näitä niin paljon mun elämässä nähty. Toinen toistaan ihanampia ja sitten ne flippaa, friikkaa tai sekoaa. Onnellinen olen kuitenkin, kaikista menneistä kokemuksista, koska niiden ansiosta arvostaa tätäkin kokemusta ihan eri tavalla kuin jos olisi ensimmäinen kokemukseni. Nautin tästä olosta niin kauan kuin tätä kestää, enkä murehdi (kauheasti) huomisesta. Välillä unohdan miehen tilanteen, koska se ei arjessa juurikaan näy eikä kuulu, mutta sormus hänen sormessaan muistuttaa kyllä mua hänen tilanteestaan.

Päivä kerrallaan.


13 kommenttia:

  1. Päivä kerrallaan on hyvä. Ehtii tottua, sopeutua, tutustua. Ku mihinkään sit kumminkaan ei oo kiire, kun on noinkin hyvä olla.

    VastaaPoista
  2. 4.8.

    "Olen onnistunut löytämään tilanteen, jollaisessa en ole vielä ollut ja jollaisessa oleminen ei ole mulle aina kovin luontevaa. Kuulostaa varatulta mieheltä, mutta semmoisesta ei varsinaisesti ole kyse."

    8.9.

    "Välillä unohdan miehen tilanteen, koska se ei arjessa juurikaan näy eikä kuulu, mutta sormus hänen sormessaan muistuttaa kyllä mua hänen tilanteestaan."

    Kyllä tuossa nyt oikeasti kuulostaa olevan varatusta miehestä kyse, ihan varsinaisestikin :)

    En arvota enkä tuomitse, totean vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan tuolla aiemmassa postauksessa paljastettiin, että leski on kyseessä.

      Poista
  3. Niinpäs onkin, jotain on multa jäänyt välistä.

    No eihän se sormus sitten kai mikään erityinen "tilanne" ole? Leskihän on parisuhdetta ajatellen pelkästään hyvä status? Ja yksiselitteisesti vapaa mies, miksi hänellä on edes sormus edelleen sormessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä sormus on sormessa edelleen, koska mies vielä suree vaimoaan,haluaa kunnioittaa yli puolet elämästään kestänyttä liittoaan, eikä ole vielä valmis sormuksesta luopumaan. En tiedä, ei olla keskusteltu asiasta. Ottanee pois sitten kun on siihen valmis, mulla ei ole siihen asiaan puuttumista.

      Poista
    2. Leskenä voin sanoa, että sormus pysyi sormessa 9 kk vaikka siinä välissä oli säätöjä. Sormus ei kerro mitään siitä onko avoin tai valmis uuteen suhteeseen. Kukin suree oman aikansa, omalla tavallaan, joillakin on sormus sormessa vuosia vaikka olisi uusi suhde.

      Jospa me Puolis suosiolla kutsutaan sitä Merry Widow ;)

      Poista
    3. Eikä kutsuta :D. Sille pitää keksiä joku kunnon nimi! Lyö vaan niin tyhjää, ettei mitään järkevää tule. Tälle sopisi myös tosi hyvin Tavallinen Keski-ikäinen Mies, mutta se on jo käytetty. Tsiisös, mä oon jo toisella kierroksella nimien suhteen :D

      Poista
  4. Ookoo, ymmärrän, tämä on siis ongelma. Eli aika vastikään leskeytynyt mies.

    No se on sit päivä kerrallaan, todellakin. Mutta jos leskimiehen kanssa synkkaa, niin mahtava tilanne! Itse arvostaisin tosi paljon ihmistä, jolla on takanaan pitkä, toisen kuolemaan päättynyt parisuhde, eikä hän sen jälkeen ole heti paniikissa höntyilemässä uuteen liittoon. Kunnon mies.

    VastaaPoista
  5. Hm. Niin kauan kuin sormus on sormessa, mies ei ole vapaa. --Ja tarkoitan nimenomaan henkisesti. Kuollut puoliso on vielä hänen ajatustensa kuningatar. Etenisin todella varovasti tällaisessa tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai on ajatuksissa, olisi todella omituista jos ei olisi. Varovasti etenenkin.

      Poista
  6. Ihanaa että oot onnellinen ja teillä sujuu noin suloisesti. Olet ilosi ansainnut.
    Saanko mä udella kauan puheliaampi mies kuin luulitkaan (pmkl) on ollut leski?
    Se mikä näissä leskijutuissa taitaa olla kinkkistä ulkopuolisille, on se aika, kuin nopeesti pariutuu uusiksi. Unohdetaan et jotkut leskeytyy tosi onnellisista suhteista ja jotkut ehkä suhteista joissa mietitty eroa.

    Ja sit tunteet tulee kohalle kun tulee jne. Mut hienoa et etenette hissukseen ja TOSI HIENOA et susta on jo lapselle uskallettu puhua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En täällä blogissa avaa leskeyden kestoa tms. olosuhteita, mutta sen olen huomannut, että ihmiset käsittelee noita luopumisia, eroja ja kuolemia kauheen eri tavalla. On niitä, jotka ajattelevat "vaimosta jäi kauniit muistot, mutta on pakko mennä eteenpäin" ja menevät eteenpäin käyden samalla surutyötä taustalla, toiset käyvät prosessia pidempään yksin läpi ja etsivät paria vasta sitten kun surutyö on pidemmällä. Tiedostan että on laastarimahdollisuus, mutta missään muussakaan suhteessa ei ole ollut takuuta vaikka eroista miehillä onkin ollut aikaa, joten koitan olla vertaamatta menneisiin tai stereotyypittämättä.

      Päivä kerrallaan ja joka hetkestä nauttien :)

      Poista
    2. Tähän vielä lisättäköön, että ajauduin katselemaan tänään vanhoja valokuvia ja törmäsin siellä kuviin Siitä Miehestä Joka Mut Silloin Kerran Jätti ja vuodatin vieläkin hänen takiaan kyyneleitä. Siitä on jo kohta kolme vuotta... Että eipä se yli pääseminen aina helppoa ole, vaikka olisikin kyse "vain" erosta.

      Poista