Tuli sitten taas "sössittyä" lahjakkaasti ja torpattua blogin jatko.
Eilen keskusteltiin Miehen kanssa kaikesta ja tuli puheeksi se yksi lehtijuttu vuosien takaa, joka tehtiin mun äitisuhteesta. Minuunhan otettiin yhteyttä äitivuodatuskirjoitusten perusteella ja kysyttiin halukkuutta antaa haastattelu aiheeseen liittyen. Blogi tuli siis sivutuksi siinä kohtaa vähän niin kuin vahingossa. Muutama täsmäkysymys miehen puolelta tyyliin "kirjoitatko vieläkin?" ja "oletko kirjoittanut minusta?" niin homma levisi käsiin ja "salaisuuteni" paljastui. Ei tuntunut hyvältä ajatukselta vääristellä totuutta. Mies kaivoi blogini saman tien kun mun auto starttasi pihaltaan ja luki itseään koskevat jutut. Onneksi saatoin ehtiä hieman editoimaan joitain asioita ennen sitä :D
Mun blogihan on suurelta osin viiltävää kipua, litroittain kyyneliä ja viiniä, aallonpohjia, sydänsuruja, vähän rakkautta ja suuria ja pienempiä rakkauksia seurannutta katkeruutta. Jokunen hauska sattumuskin saattanut olla, puhumattakaan kätevä emäntä-sarjasta. Ehkä tarkkasilmäisimmät näkevät myös viitteitä pienestä henkisestä kasvusta. Kyllähän mä pelkään (ja tämän eilen kerroinkin), että löytää musta semmoisia puolia, joista ei tykkää ja tykkää sen takia musta vähemmän. Miehen "mitä jos tykkäänkin enemmän?" oli yllättävä ja sai herkistymään. Onhan se vähän erilainen mies kuin muut, positiivisessa mielessä. Ehkä se ymmärtää, jos ei jotain ymmärrä niin toivottavasti puhuu. Jännittää ja vähän pelottaa kyllä. Onneksi on sentään ehtinyt muodostaa musta kolmen kuukauden aikana jonkinlaisen kuvan ja toivottavasti osaa jättää tiettyjen aikojen kirjoitukset omaan arvoonsa.
Blogin tarkoitus on muuttunut vuosien varrella, eikä enää tunnu hyvältä jakaa samalla tavalla asioita kuin joskus aiemmin ja olenkin tästä suhteesta kirjoittanut vähemmän kuin muista, vaikka tämä tuntuukin vakaammalta ja sisältää vähemmän epävarmuustekijöitä kuin mikään mun suhteista.
Mies siis pääsee nyt blogiin, joten enää en voi kirjoittaa niin kuin tapanani on, eli en todennäköisesti tulekaan tänne enää kirjoittelemaan kauhesti. Mies kyllä siihen kannustaa, teitä kuulemma kiinnostaa mun kasvutarina :D. Kaikella on tarkoituksensa. Ehkä blogin tarkoitus on täyttynyt ja tästä eteenpäin jatketaankin vakaata parisuhde-elämää onnellisena elämämme loppuun saakka :). Miehen ehdotus aloittaa uusi salainen blogi, jonne hän ei pääsisi ei saanut vielä mua innostumaan. Ehkä kirjoitan vielä jollain tasolla tänne kuulumisia joskus tai jatkan kirjoittamista muista kuin parisuhdeasioista, aika näyttää mihin tämä uusi käänne johtaa :).
Ou nou, älä pliis jätä meitä!
VastaaPoistaTuskin mä teitä kokonaan jätän :)
PoistaJaahas. Kaikkeen ne äijät nokkansa tukkii, ja sitten _naisia_ väitetään uteliaiksi... Luulin, että oot saanu kakkapostia ja siksi se yksi postaus hävinnyt, mutta olikin pahempaa.
VastaaPoistaSemmosia ne on, ihania, mutta välillä vähän ärsyttäviä :D. No, tästä käänteestä tuli ihan hyviä keskusteluita ja tunteepahan nyt mut sit paremmin kuin mä ite.
PoistaKirjallisesti sitä tuleekin kerrottua esim. omia ajatuksia ihan erilailla kuin naamakkain. Mulla nyt on vaan "vanha" ukko, ei sitä kiinnosta mun ajatukset, mutta lukee se joskus mun blogia ja tiukkaa välillä, miks oon kirjottanu sitä ja tätä. Että kontrollia täytyy mullakin olla :)
PoistaTäällä myös ihmettelin mihin ne uusimmat postaukset katosi. Mutta voi ei, jos tämä ei jatku. :( Toisaalta ymmärrän (muistat varmaan mun blogi-gaten). Niin tai näin, niin tule nyt ainakin joskus jotain tänne päivittämään. <3
VastaaPoistaOnneks ehdin ne piilottamaan :D. Huhhuh! Muistan kyllä sun blogi-gaten, se oli kyllä perseestä, onneksi tää ei ole samaa vakavuusluokkaa. Ihme tyyppejä noi miehet kyllä! :D
PoistaMä en ymmärrä, mikset voisi jatkaa entisellä tyylillä, koska tavallaanhan sinä ja Mies olette täysin fiktiota (ainakin mulle). Mulla ei ole ainakaan mitään käsitystä nimistänne, asuinpaikkakunnistanne, työpaikoistanne jne. Periaatteessahan kaikki, mitä olet kirjoittanut, voi olla keksittyäkin.
VastaaPoistaToivon, että pystyt jatkossakin kirjoittamaan blogiasi entiseen tapaan. On välillä niin nautinnollista lukea tapahtumistasi ja huokailla, että jollain muullakin menee joskus homma vitelikkoon.
Ja jos mies on fiksu, kuten olen rivien välistä lukenut, hän ei lue tekstejä, jos ne aiheuttavat liikaa ahdistusta :) Hän antaa sinun elää myös omaa elämääsi.
-Anette
Kyllähän mä muusta voisinkin vielä kirjoittaa, mutta en niin syvällisesti suhdejutuista kuin joskus. Katsotaan mihin tää tilanne tästä kehittyy. Kyllä mies toivoisi että jatkaisin.
PoistaFiktioksihan tätä on joskus veikattukin, koska kenellekään ei voi sattua kaikkea mitä mulle :D. Sehän voikin olla, että mies onkin vain mun hallusinaatio :D
Hahhah :D No mulle kyllä on sattunut oudompia ja pahempiakin juttuja kuin sulle eli mun mielestä sun sattumukset voivat olla ihan aitojakin, mutta varmaan 90 % lukijoista saattaa haukkoa välillä henkeään :D
PoistaJoskus toivoo, että mies olisi pelkkä hallusinaatio...Mutta sitten, kun menee hyvin ja on kivaa, on onnellinen, että siinä se oikeasti on, verta ja lihaa,
-Anette
No onpa kyllä arsesta tämä nyt.
VastaaPoistaAika moni meistä lukijoista lukee tätä just siksi että täällä on muutakin kuin vaan bling blingiä ja tuoresmoothieita ja salivaate-selfieitä. Sen sijaan kirjoitat normaalia elämää.
Todellakin arsesta. Etkö voi pyytää miestä olemaan lukematta?
Höh, toivoo Fani
Voinhan mä pyytää ja voihan se luvata, mutta voiko siihen sitten kuitenkaan luottaa? Ite en varmaan pystyisi olemaan vilkuilematta jos olisin hänen asemassaan.
PoistaMiehet...
VastaaPoista...niin ärsyttäviä, mut joskus kuitenkin ihania
PoistaVoi ei!!! Mä niin toivon ettet lopeta koska olet niitä harvoja rehellisiä kirjoittajia! Blääh!
VastaaPoistaAloita uusi blogi, josta kerrot meille vakkarilukijoille, mutta et miehelle :D
Katsotaan... Puolis, behind the scenes :D
PoistaKannatan tätä täydestä sydämestäni <3
PoistaNo tämä!!
PoistaTÄmän kannalla ehdottomasti!
PoistaHei NIIN tiedän!!!
VastaaPoistaKirjoittelin aikoinaan erosta, elämästä, sinkkuilusta, miehistä, jne. rallattelin avoimesti elämäntuskaa ja elämäniloa ja etenkin miesjuttuja, kunnes tämä Vakava Suhde tuli ja laittoi kaiken uusiksi. Oli aika kääntää sivu elämässä, eikä kirjoittaminen siihen blogiin tuntunut enää aiheelliselta. Suljin sen ja vuoden kuluttua aloitin uuden. No, ei se ole enää sama juttu... En halua kirjoittaa miehestä ja meidän suhteesta oikeastaan mitään, joka on osaltaan ehkä jotain typerää taikauskoakin, mutta myös ymmärrystä, että blogia lukee muutama miehen tuttu, ellei itse mieskin. Mikä on tavallaan ihan tyhmä syy, eikä mies todellakaan pistäisi edes pahakseen, mutta... haluaisinko minä, että meidän suhdetta kukaan ruotisi julkisesti?
Mistä sitä sitten kirjoittaa, kun elämä on "tasaista"? Olisi herkullista syventyä uusperheen kiemuroihin ja avoliiton ylläreihin, mutta sanoihin tulee tietty suodatin, kun se ihminen on niin läheinen. Jostain potentiaalisesta kumppanista oli helpompi viiltää analyysia oman käytöksen ym. suhteen, kuin omasta miehestä. Jotenkin se vaan muuttuu, kun The Mies tulee kuvioihin. Se kirjoittamisen terävin kärki. Että tiiän, juu.
Hmmm, pitäiskö aloittaa taas anonyymi blogi... :D
Pitäisi! Nykyinen on eri tavalla hyvä.
PoistaEi saa yllyttää hullua! :D
PoistaParisuhteen tai merkittävän ihmissuhteen, rakkaan, läheisen ja arvokkaan ihmisen ruotiminen ei välttämättä ole tarpeellista: On asioita, joita voi pitää vain kahdenvälisenä, myös sen spekuloinnin osalta. Toisaalta niitäkin vaiheita on mukavaa lueskella, sillä kyllä kahden ihmisen väliin mahtuu aina sellaista mukavaa jännitettä, mistä lukijakin saa osansa. Tai ainakin minä olen sellainen "varastelija", joka imaisee muiden ilonhetkistä vähän itselleenkin! ;)
VastaaPoistaJa niin, joskus juttujen aiheet loppuvat, meiltä suhteitta jääneiltäkin, kun vaiheilu päättyy ja elämä siirtyy johonkin toiseen aikaan. Niin kai se vaan menee.
Toivon sydämeni pohjasta kaikkea hyvää ja ihanaa sinulle ja hänelle, Puolis <3
Olet sinä kyllä oikeesti tyhmä jos et halunnut blogin paljastuvan miehelle ja se kuitenkin paljastui. Tai sitten turha selittää lukijoille vahingosta. Mennyt mikä mennyt. Lopeta nyt.
VastaaPoistaNo hiukan olen samaa mieltä. Mihinkään totaaliseen "vahinkoon" en tässä kohtaa usko.
PoistaHitsi vie, älä jätä meitä! Ei me edes tunneta, en tiedä missä asut ja kuka oot, mutta silti tuntuu, ku tunnettais. Sun jutuista saa niin vertaistukea. Kyllä Mieskin sen ymmärtää. Tai sitten tosiaan aloitat uuden blogin.
VastaaPoista-Pauliina
Kohta sit uus mies, oisko? mikä sun lvl nykyään on pokemonis? :D
VastaaPoista