Apua, hurjaa, jännittää! Talon tyhjentäminen on aikamoinen homma, tänne kun on tyhjennetty myös mun ja exän kesämökin irtaimisto, mummon jäämistö ja iskän ylimääräiset kamat. Kyllä vaan sanon, että liika tila ei ole hyvästä! Fyysinen häärääminen yhdistettynä kirkasvalohoitoon on saanut mun unen laadun parantumaan paljon ja tuntuu pirteämmältä vaikka on pahin aika vuodesta.
Jotta muuttovalmistelut eivät olisi liian helppoja, tähän muuttoa edeltävään aikaan sijoittuu pieni ulkomaanmatka (pakollinen työhön liittyvä) ja kokousmatka (yön yli, pakollinen).
Välillä on fiilis, että langat ei pysy käsissä, ehkä siksi, kun yritän pitää myös muiden lankoja käsissä, esim. holhota mun kiinteistövälittäjää, kun tuntuu ettei se vaan selviä hommastaan ja saa saatettua kauppoja loppuun asti (edit, kaupat suoritettu). Mä koitan irrottaa ja pitää vain huolen omista langoistani, niitä on ihan riittävästi.
Oli kaatopaikkakuormien ajelemista. Vuokrasin peräkärryn paikallisesta rautakaupasta ja hakureissulla törmäsin Siihen Mieheen Joka Mut Silloin Sata Vuotta Sitten Jätti. Tai no, en törmännyt varsinaisesti, vaan monttu auki ja silmät lautasen kokoisina tuijotin, kun hän käveli ohi. Jostain syystä mulla oli katkos järjen, tunnistuskyvyn ja lihasten toiminnan välillä, koska aikaa meni valtavasti (sekunteja) ennen kuin pystyin ajattelemaan sen vertaa, että tajusin kuka kävelee ohi ja, että tilanne on semmoinen, että nyt on piilouduttava, koska en todellakaan halunnut katsekontaktia. Hitaasti käänsin selkäni siskon ihmetellessä, että mitä ihmettä tapahtuu. Kyllähän se vitutti. Vitutti lähinnä oma reaktio ja se, että on jäänyt noin pysyvästi mieleen. Ja vitutti, että on mun kaupungissa. Tää on MUN kaupunki, sillä olis ihan omakin jossa shoppailla. Joo, olen lapsellinen. Täällä saan onneks olla. Onneks nää menee nopeesti ohi :). Ja kohta tää ei edes enää ole mun kaupunki :). Ja ei, en haikaile sen miehen perään, ihan oikeesti, tommoset kohtaamiset vaan vituttaa.
Vestan sanoin:
Taidan olla hullu
Täysi sekopää
Mut mun reviirille
Ei kantsi enää tulla näyttäytymään
Tänään autotallia tyhjennettäessä tajusin että mä taisin uupua Sen Miehen jälkeen aika pahasti. Sen aikanahan sairastuin siihen kilpparin liikatoimintaan ja sen jälkeen anemiaan ja toipuminen kesti kauan. Vieläkään rautavarastot ei ole kunnossa. Monta vuotta sitten ostetut ulkotulet ja kynttilälyhdyt löytyivät autotallin nurkasta. En enää jaksanut laitella pihaa, etenkään talvisin. Vedin vain selviytymismoodilla ja odotin kevättä. Ehkä tilanne olis ollut toinen jos olisi ollut se toinen jakamassa lumitöitä, puiden kantoa yms. Ehkä sit joskus tilanne onkin semmoinen. En mä usko, että muutun sielultani kerrostalolaiseksi, vaikka just nyt tuntuu helpottavalta ajatus siitä, että mulla tulee olemaan huoltoyhtiö joka hoitaa jos joku homma kusee. Toki tulee myös haittapuolia, pitää ottaa muut huomioon elämöidessään. Ei saa soittaa musiikkia, ei saa pestä pyykkiä yöllä, ei saa älämölötä, ei saa sitä ja tätä. No, aika hiljainen mä asuessani kai olenkin. Bluetooth-kuulokkeet on pistettävä ostoslistalle, koska välillä tulee tarve kuulla kovalla volymellä musiikkia. Tänä aamuna vetäisin kumisaappat jalkaan ja kävin pistämässä auton käyntiin, alast, pelkissä kumisaappaissa :D. Ei semmoistakaan voi kerrostalossa tehdä. Mä toivon että mä pärjään, kyllä mä uskon että pärjään. Kyllä mä pärjään!
P.S. tää oli vika "varastopostaus" eli ollaan nyt reaaliajassa :D
Niin, kerrostalossa asuessa pitää opetella pukeutumaan ennen ulosmenoa :) Toivottavasti saat hiljaiset naapurit, ettei tarvi valvoa niiden takia.
VastaaPoistaKuka on väittänyt, ettei voisi viedä roskia alasti kerrostalossa asuessa?? Vähän viihdykettä ja säpinää taloyhtiöön!
VastaaPoistaJa hei, nyt kun jää kaikki omakotitalon ongelmat pois, ja sitä kautta niiden kuvaaminen meille me tarvitaan uusia hihityspläjäyksiä Onneksi sä oot mokannut kokenut, tehnyt ja mennyt meidän muiden puolesta :D
Mä repesin tolle saapasalastomuudelle :-D Miks mä en saanu siitä snäppiä? :-D
VastaaPoistaNää on normaaleja, luulisin, ihan niinkuin sillon sanoinkin...Ihan samalla tavalla mulla kohahti hiki päälle, lamaannuin ja hengitys salpaantui, kun näin kassalla KÄDEN , jota luulin Maalaismiehen kädeksi. Vihasin sitä, mitä se vieläkin teettää, vaikka vuosia on kulunut. Rauhoittelin itseäni sillä, että silloin oli vaan niin jäätävän isot tunteet pelissä, että lienee (melko) normaalia... Sullakin ehkä samoin. Ja onneksi menee nopsaa ohi.
Selviät ja pärjäät. Aikansa kutakin, niin kerrostaloakin. Kohti sitä hyvää <3