Lukijat

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Mies muuttomotivaattorina


Alkuvuodestahan mulla oli kova tarve elämänmuutokseen ja maisemanvaihdokseen ja meinasinkin jo silloin myydä talon. Kaupathan menivät silloin pieleen ja päätin unohtaa koko jutun ja rempata vähän. Remppasinkin, mutta polte ei sammunut. Tein välityssopimuksen talosta keväällä (huom. pitkälti ennen Yksisarvismiehen tapaamista). Tarkoituksena oli muuttaa hevon kuuseen landelle. Talo ei kevään ja kesän aikana mennyt kaupaksi ja kesän aikanahan tapasin miehen. Syksyllä tajusin, että ei perkele, ei tämä hevonkuusicase nyt enää tunnukaan oikealta ajatukselta tässä tilanteessa ja ilmoitin välittäjälle, että otankin talon nyt pois myynnistä. Ajattelin, että annan ajan kulua ja katselen mihin tämä elämä on viemässä.

Valitsin välittäjän hinnan perusteella ja palvelu on ollut sen mukaista. Talon myynnin lopetusilmoitus ei mennyt ihan maaliin asti, eli talo ei poistunut netistä (nyt se on jo poistunut). En itsekään saanut aikaiseksi hakea kyllä avaimia pois, joten vähän mussakin ehkä vikaa. Talo ehti olla "poissa myynnistä" kuukauden verran, kun välittäjältä tuli viesti, että hänelle olisi ilmaantunut erittäin kiinnostunut ostajaehdokas, että voisinko vielä harkita yhtä näyttöä. Vastasin, että olipas hyvä kysymys, mutta vaikea ja että jos tuntuvat tosimielellä olevan liikkeellä, niin jos nyt vielä sit yksi näyttö. Näyttö oli ja meni ja tarjous tuli. Pieni tarjouspallottelu ja päästiin sopimukseen. Samalla pohdin, että minne muutan ja vaikka vaihtoehtoja periaatteessa olikin, niin tiesin kyllä, minne sydän on viemässä. Vuokrasopimus kerrostalokaksioon toiseen kaupunkiin on tehty. Aika hurjaa. Uusi kaupunki, uusi asumismuoto, uudet kujeet :).

Omakotitalollinen tavaraa kutistetaan kaksiolliseen, on urakkaa. Kova homma tiedossa, mutta tuntuu hyvältä ja oikealta ratkaisulta. Tää menee just niin kuin on tarkoitettukin :).

Enpä ois uskonut, että sekoan niin pahasti, että mies saa mut muuttamaan. Ihan oma ajatus tämä kyllä on, joten miestä tästä ei ole syyttäminen. Muutan muutaman sadan metrin päähän miehestä, joten tapaamismahdollisuudet kasvavat räjähdysmäisesti. Aika mahtavaa :)

P.S. "Oletko hullu"-kommentteja olen saanut melkein jokaiselta, joka asiasta on kuullut, joten ne ei enää tuo kauheasti lisäarvoa täällä :). En ole hullu, kuuntelen sydäntä ja teen niin kuin tuntuu hyvältä. Jääminen ei olisi tuntunut hyvältä.

P.P.S. Taloa ei enää löydy kiinteistönvälityspalveluista :).

P.P.P.S. Kilis, piti siistiä vähän tuota otsikkoa, kiitos ideointiavusta :D

P.P.P.P.S. olen kirjoitellut useamman postauksen valmiiksi odottamaan talon poistumista netistä, joten näitä saattaa yhtäkkiä ryöpsähtää, kun olen joutunut vähän pidättelemään :D

5 kommenttia:

  1. Wooot??? Eikä, vähän siistiä! Minä en koskaan tule kommentoimaan "oletko hullu" näihin muuttojuttuihin, ei ole varaa.. ;)

    Mutta oikeasti, hienoa uskallusta ja rohkeita päätöksia. Minusta tuo, että ei panikoi, vaan tuntuu hyvältä, kertoo kaiken tarpeellisen. Hyvä ja jes! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sulla ei todellakaan oo varaa :D. Pitää uskaltaa eikä miettiä, että mitä ois voinut olla. Hyvähän se sunkin casessa oli!

      Poista
  2. Sillon on mentävä, kun se tuntuu oikealta. Niin oot ennenkin tehnyt.

    VastaaPoista
  3. Hei jos ei miehen perässä niin minkä sitten?? ;)

    VastaaPoista