Lukijat

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Unelmointia ja jännitystä

Mä olen kuulkaas aika hemmetin onnellinen ja onnekas. Tämä syksy on ollut hyvä mulle, kerrankin. Päivä paistanut risukasaan oikein huolella. Päätin jatkaa jollain tasolla blogia, katsotaan mitä tästä nyt tulee.

Mies luki siis osan blogia ja kertoi että ei ollut kovin fiksuja juttuja osa mun tekosista. Pikkuisen saattoi herne mennä hetkeksi mulla nenään, koska oon aika huono ottamaan palautetta vastaan tämmöisistä herkistä asioista, olenhan kirjoittanut aika sydänverelläni. Tiettyhän mä itsekin myönnän, että en ole ylpeä kaikesta mitä olen keksinyt, mutta en mä kauheasti kyllä menneistä mitään muuttaisi. Hölmöjä asioita on tehty siksi, että on saatu joku ovi suljettua ja jatkettua elämää. Mutta on mulla ollut hauskaakin! Olen todellakin elänyt ja uskaltanut, kasvanutkin.

Kaiken sen ansiosta olen se, mikä olen nyt. Olen onnellinen siitä, että en ole menettänyt kykyäni unelmoida "mahdottomistakaan" asioista. Asiat, jotka tuntuivat aiemmin mahdottomilta, eivät välttämättä tunnukaan siltä enää.

Kaikki on kuitenkin suhderintamalla kunnossa ja blogin ansiosta käytiin hyviä keskusteluita, joita tuskin muuten olisi tullut käytyä, ainakaan tässä vaiheessa.

Ensitreffit alttarilla-ohjelma on tullut tänä vuonna tosi hyvään saumaan. Asiantuntijoiden neuvot ja kommentit ovat osuneet usein. Marianna Stolbown ohje viime jaksossa kuului näin: "Yhteistä tulevaisuutta rakennetaan muun muassa niin, että unelmoidaan asioista, jotka ovat yhteensovitettavissa tähän. Että jos halutaan yhteinen elämä, niin silloin otetaan se huomioon, että mitkä ovat niitä hajottavia tekijöitä ja miten risteyskohdassa valitsen parisuhteen, enkä yksin elämistä". Mariannan kommentit ovat olleet tämän kauden parasta antia, aivan huikeaa maalaisjärkitason viisautta. Mahtavinta tässä Mariannen elämänohjeessa on se, että mä olin jo tajunnut tuon ja laittanutkin yhden unelman holdille, koska se unelma ei tässä hetkessä tunnukaan enää kovin ajankohtaiselta. Se, että päätin olla tavoittelematta tuota yhtä unelmaa, ei tunnu lainkaan pahalta vaan pelkästään hyvältä ja muita mahdollisuuksia antavalta.

Tämä viikko on ollut jännittävä, tuonut perhosia vatsaan myös muissa asioissa, kuin parisuhteeseen liittyvissä. Vaikka nämä muut asiat ovat vielä keskeneräisiä, niin mulla on vahva usko ja luotto siihen, että asiat menevät just niin kuin niiden on tarkoituskin mennä. Näiden asioiden ratkeaminen ei ole minusta kiinni vaan mielenkiinnolla odotan ja katson, mitä elämä mun eteen tuo. Olen onnellinen myös siitä, että en ole menettänyt sitä rohkeutta, joka on ehkä hieman piilotellut viime aikoina.

Uteliaana odotan miten kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen ja mitä minkäkin palasen asettumisesta seuraa :). Jännittävää!

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :D Raporttia tulee tänne aikanaan jos palaset loksahtelee niin että raportoitavaa tulee

      Poista
  2. Tämä teksti sai minut hymyilemään, olen onnellinen sun puolesta. <3

    VastaaPoista
  3. Mä luulen että noilla asiantuntijoilla olis paljon opittavaa sulta kuule!

    :D

    VastaaPoista