Lukijat

lauantai 5. tammikuuta 2019

Kosinta ja kaikenlaista höpinää

Mua on vähän niin ku kosittu! Noin viikko sitten tapahtui eroottissävytteinen esitunnustelukosinta (kirjotan tästä "kosinnasta", koska halusin päästä kirjoittamaan tuon upean yhdyssanaparin, koska ihailen suuresti miehen yhdyssanataitoa), johon vastasin muutama päivä myöhemmin myöntävästi. Syy, miksi vastauksessa kesti niin kauan, oli se, että suoraan sanottuna hämmennyin esitunnustelukosinnasta ja siitä, että sanaa "vaimo" käytettiin yhteydessä, johon mä liityin. Asia hämmensi varmaan eniten siksi, kun mies tuppaa julistamaan kovinkin jyrkästi välillä periaatteitaan, esim. "ei ole menossa enää naimisiin". Periaatteen mies, jonka periaatteet joustavat tilanteiden mukaan, eli vähän niin kuin mullakin :D.

On aika kivaa, että voidaan höpötellä ja haaveilla naimisiinmenosta kenenkään osapuolen ahdistumatta (tai siis mun...).

Olen jollain kieroutuneella tavalla iloinen myös siitä, että miehestä on löytynyt ärsyttävä piirre. Toistaiseksi yksi kappale.  Liian täydellinen ei pidäkään olla. Ärsyttäväksi piirteeksi en laske sitä, että voittaa mut johdonmukaisesti Trivial Pursuitissa, oikeestaan tykkään salaa siitä, että voittaa :). Jos suhteuttaa ärsyttävän piirteen aiempien miesten ärsyttäviin piirteisiin (raivarit, sisäiset demonit, ahdistus, sata lasta ja exän käskytettävissä, ulkomaantyöt ja kyvyttömyys puhua), niin eihän se niin kovin paha olekaan.

Muuttoni on mahdollistanut sen, että mulla on nyt osa-aika-avomies, joka tulee omilla avaimilla mun nukkuessa sisään, keittää mulle aamukahvit (vaikkei  juurikaan pystykään yökyläilemään) ja herättelee hellästi uuteen päivään. Nalkuttaa jätteiden huonosta lajittelusta ja imurin sijainnista keskellä oviaukkoa. Ei tästä itseasiassa montaakaan vuotta ole, kun mursin pikkuvarpaani harpatessani oviaukossa lojuneen imurin yli niin, että iskin voimalla pikkuvarpaani karmiin, eli ehkä siinä nalkutuksessa saattaa olla pointtinsa...

Välillä tuntuu melkein epätodelliselta, että miten hyvän miehen olenkaan saanut. Kaikkien näiden vuosien ja miesten jälkeen osaan todellakin arvostaa kaikkea, mitä mulla nyt on (olen saattanut kirjoittaa tästä aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti).

Kevätkin jo tulee! Aivan mahtavaa! :)

17 kommenttia:

  1. Oih, kuulostaapa ihanan siirappiselta :) koskahan tulee ensimmäinen anonyymi haaskalle...

    Kenellä oli sata lasta?? Hui taas oon ilonen, ku ei oo toistaiseksi tarvinnu deittailla. Ja että omat lapset on isoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisella Keski-ikäisellä Miehellä oli sata lasta ja sen lisäksi se miljoonan kilsan välimatka :D. Olipahan case sekin :D

      Poista
  2. No NYT, nyt on hyvä! Mä olen NIIN onnellinen sun puolesta, ja siis ihan oikeasti olen. Antaa toivoa meille muillekin, että joskus vielä löytyy se hyvä vastakappale. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Ei siihen mennytkään kuin reilu kuus vuotta... :D. Mutta ne oli tarpeellisia nekin, näin jälkikäteen ajateltuna

      Poista
  3. Millainen on esitunnustelukosinta??! "voisitko ajatella että olisimme samassa haudassa 50 v päästä"? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Esitunnustelukosinta oli enemmänkin ajattelua että olisin hänen vaimonsa. Ei se yhteinen hautapaikka kuulosta kyl kauheen houkuttelevalta :D

      Poista
  4. Mahtavuutta ja toellakin antaa toivoa :)

    VastaaPoista
  5. I-H-A-N-A-A ! Ja toistan tuon saman, mistä Miina kommentoi, antaa piristävän toivonkipinän meille muillekin. Mutta että kerrassaan ihanaa, Puolis! ❤️

    VastaaPoista
  6. Nonnii, hienoa! Ja hei, nyt on hyvä!

    VastaaPoista
  7. Mies on vielä ihan reboundissa ja tempoiluvaiheessa. Älä nyt ala lakanoita nimikoimaan... Älä polta sydäntäsi karrelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksisarvismies kommentoi tähän näin: "Mä oon reboundkiekko eli ripari. Sellaiset pitää lyödä luukulta sisään ja sitten kädet kohti hallin kattoa."

      nimim. välipitsit lakanoihin jo virkattu :)

      Poista
    2. Lesket harvemmin reboundissa..

      Muista ristipistot tyynyihin Puolis!

      Poista
    3. En oo pitkään aikaan ristipistotöitä tehnytkään! Pistetään kapiolistalle.

      En mä viitsi pelossa elää, nautin siitä mitä on, enkä murehdi, että mitä jos kaikki päättyykin. Molemmat on täysillä mukana kuitenkin. En oo oikein koskaan osannut elää "puoliteholla", joten en tee sitä nytkään :)

      Poista