Kaikki on niin ihanaa

Mies kysyi taannoin, että onko Puolis blogannut viime aikoina? Eipä ollut ei, joten korjataan tilanne.

Mulla on ollut aivan hemmetin ihana pääsiäinen. Työstressi on poissa ja aikaa Yksisarvismiehen kanssa on ollut enemmän. Olen nauttinut siitä ihan täysillä!

Yksisarvismies on tavannut mun sukuni ja mä hänen sukunsa. Viimeksi olin tavannut lasten isän vanhemmat joskus parikymmentä vuotta sitten, sen jälkeisissä suhteissa ei ehditty/haluttu mua esitellä. Pelkäsin miehen vanhempien tapaamista aikalailla. Minä, aikuinen  ja tutussa seurassa  kohtalaisen höpöttäväinen ihminen, taannuin mykäksi teiniksi vierailulla. Jess... Jotenkin se sisäinen lapsi vaan aina pelkää, että ei tule hyväksytyksi. En olis voinut lämpimämpää vastaanottoa saada, huomasi kyllä, mistä Yksisarvismies on perinyt ihanuutensa.

Meillä menee siis edelleen aivan loistavasti. On ihanaa saada rakastaa ja olla rakastunut turvallisella ja tasapainoiselle tavalla. On ihanaa uskaltaa joskus jopa sanoa, että rakastaa. Okei, joskus vaatii muutaman päivän kypsyttelyn ja rohkeuden keräämisen, että saa sanottua noinkin pienet sanat. Joissain asioissa mä olen vieläkin niin kovin estoinen.

Kevät on tullut ja mä asun täällä kerrostalokaksiossani. Olen yrittänyt haudata mökkihaaveet ja talohaaveet, mutta vaikeaa se kyllä vähän on. On hyväksyttävä se, että nyt asutaan näin, tämä on järkiratkaisu ja sillä sipuli. Tässä on niin monta hyvää (järki)puolta kuitenkin. Tunnepuoli haluaisi aamukahville riippumattoon, mutta kovinpa tulisi kalliit aamukahvit. Eikä niitä aamukahveja voi juoda kuin muutamana kuukautena vuodessa siellä riippumatossa kuitenkaan. Kaikki aikanaan.

Mulla on hyvä olla ihan kaikin puolin tällä hetkellä :). Elämä hymyilee :)