Lukijat

perjantai 23. elokuuta 2019

Ensimmäinen työviikko ja koontipäivitys

Olen selvinnyt ensimmäisestä työviikosta kunnialla. Esimieheni (mua nuorempi, mies) kehui, että sain mukamas paljon aikaiseksi. Tai saattaa se olla esimieheni esimies, en oikeestaan ole varma kuka on mun esimies, mutta onko sillä niin väliä. No, en kyllä saanut paljoa aikaiseksi, ihan hävettää miten paljon aikaa tuhrasin simppeleihin asioihin. Hyvä kuitenkin, että palautetta tulee positiivisen kautta :).

Olo tuntuu aika kädettömältä, kun pitäisi osata tehdä töitä Macilla, kun mulla ei ole mitään kokemusta Applen systeemeistä. Nolottaa kysellä simppeleitä pikkuasioita tyyliin "ööö, miten tallennan nimellä?" tai "miten tulostan pdf:ksi". Kaikki toimii jotenkin käänteisesti. Joitain onnistumisen elämyksiä onneksi ehdin saamaan jo tälläkin viikolla. Työpaikka on KIVA! Johto  on HYVÄÄ ja meininki positiivisesti erilainen :). 

Hassua oli se, että tapasin tänään töiden merkeissä edellisestä pidempiaikaisesta työpaikastani tutun henkilön, tehtiin vajaa vuosi aika läheistä yhteistyötä. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun istuin yhteiseen palaveripöytään :D. Yhteistyö tulee varmaan toimimaan hyvin, ihan hyvä tyyppi on. Onneksi en lähettänyt erästä valmiiksi kirjoitettua sähköpostia, jonka meinasin työsuhteeni päätyttyä lähettää aiempaan työpaikkaan, koska tämä henkilö esiintyi myös siinä sähköpostissa. Mitä tästä opimme? Älä polta siltoja, ellet ole 100% varma ettet tarvitse niitä vielä joskus. Ei se sähköposti olisi varmaan siltaa polttanut tämän henkilön suuntaan, mutta kuitenkin olen tyytyväinen, etten sitä lähettänyt. 

Mä olen innostunut mun uudesta työstä niin paljon, että olen löytänyt facebookista alaan liittyvän ryhmän ja notkun siellä ahmien tietoa. Pitäisi ehkä rajoittaa vähän... Päätä on särkenyt joka päivä tällä viikolla, pää ylirasitustilassa vissiin. Neljänä yönä viidestä olen nähnyt työunia ja sen yhden yön unta vanhasta heilasta, joka totesi "ei me taideta oikein sopia yhteen, näkeehän sen jo siitä, miten eri tavalla me nimetään tiedostotkin". Ehkä toikin oli oikeestaan työhön liittyvä uni, eikä vanhaan heilaan. 

Koska olin erityisesti tänään ansainnut perjantaiviiniä, niin nyt tulee juttua :D. 

Olen nyt keväästä alkaen suorittanut  avoimessa ammattikorkeassa 25 opintopistettä. Eihän se kovin suurelta määrältä kuulosta, mutta olen tyytyväinen. Olen stressannut liikaa, mun valtava elämänkokemukseni on siivittänyt mut huikeisiin arvosanoihin (huomatkaa viini alkaa vaikuttamaan). Nelosta ja vitosta pukkaa. Viime viikolla tempaisin 10 opintopistettä  (1 opintopiste vastaa 27 tunnin työmäärää) käytännössä kolmessa päivässä, en ole ylpeä siitä, mutta opiskeluaika meni muuttamiseen ja kotirouvan leikkimiseen. Kurssit olivat onneksi alasta, jolla olen työskennellyt, joten pohjatietoa onneksi oli, muuten olisi saattanut epätoivo iskeä. Yksisarvismies totesi, että musta löytyy yllättäviä voimavaroja tiukan paikan tullen. Tiedetään, olenhan nainen :D.
Nyt olen napsinut ns. helppoja kursseja (eivät kyllä oikeesti ole olleet helppoja) päältä pois, joten vaikeuskerroin lisääntynee. Pohdin, pitäisikö mun hakea yhteishaussa, vai jatkaa avoimessa vielä hetki, en tiedä. Kaikki aikanaan. 

Esikoinen muutti omilleen, haikeaa. Siellä se pärjäilee Helsingissä ja käy vaihtarivuoden jälkeen taas lukiota aikuiselämä alullaan. Huikean hienoa, mutta haikeaa. Kuopus aloitti ammattikoulun ja on vihdoin motivoitunut opiskelusta. 

Mulla alkaa ensi viikolla keittiöremppa, ihanaa, saa sen valmistuttua tiskikoneen ja purettua loput laatikot! Ai että mä odotan innolla! 


1 kommentti:

  1. Mitä sitä turhaan jarruttelemaan intoa uudesta työstä?! Sehän myös antaa energiaa.. Siis se into! Siitä vaan someosallistumaan ja opiskelemaan!
    Ja ehdottomasti saat nostaa omaa häntää opinnoista - tuo määrä tehtynä töissäolon ohella, ja vielä hyvillä arvosanoilla... Saat ottaa toisenkin lasin viiniä palkinnoksi!

    VastaaPoista