Mä niin RAKASTAN (tänään) Suomen syksyä!

IHANAA IHANAA IHANAA olla kotona!

Mulla alkoi pinna kiristymään kyllä matkan loppua kohden niin pahasti, että yksikin päivä lisää asumista naisseurassa olisi katkaissut kamelin selän. Kotimatka oli niin pomppuinen, että rauhottavia kului ennätysmäärä, mutta parempi niin, kuin paniikissa. Aurinko oli ihana ja työpäivän katkaisseet parin kolmen tunnin siestat altaalla olivat myös ihan jees, mutta kyllä tämä kuulas kotimaa vaan voittaa aurinkorannikon.

Yksisarvismies tuli hakemaan juna-asemalta ja muutinkin suoraan Yksisarvismiehen luo kimpsuineni muutamaksi päiväksi. Ei tullut mieleenkään mennä kotiin! Mulla oli niin hirveän kamalan kova ikävä koko jälkimmäisen viikon, että en kyllä IKINÄ enää halua olla noin pitkään erossa. Kyllä pisti miettimään, että mitä jos en olisi muuttanut tänne Yksisarvisen kotikaupunkiin, niin elämä olisi ihan pelkkää ikävää, kammottava ajatus. Kyllä tuo etäisyys sai ajattelemaan, varsinkin sitä, että miten hemmetin onnellinen mä olen kun pääsen joka päivä rakkaani kainaloon ja että tulevaisuudessa on haaveiltavaa ja odotettavaa. Etäisyys toi myös uusia ulottuvuuksia meidän suhteeseen. Yksärin ilmoitus, että hän, mykkä suomalainen mies, ikävöi mua oli ihana ja sai mut luonnollisesti nyyhkimään <3.

Tulipas ällösiirappinen postaus, mutta ei hätää, kohta kaamosmasennus ja jääkiekkokauden aikainen ärsytys palaavat takaisin, mutta siihen asti aion leijua kotiinpaluuhattarapilvessä ja olla liimautuneena Yksisarvismiehen ihoon seuraavat päivät <3