Eilen sain avaimet ja sain katseltua asuntoa rauhassa päivänvalossa. Edellinen visiitti oli huoltoyhtiön tädin kanssa pikaisesti iltahämärissä. Sillä käynnillä näin että joo, keittiö, vessa ja makuuhuone on olemassa. Eilen huomasin sitten että ou jee, kaksioon mahtuu näköjään 4 eriväristä huonetta! Keittiö on vaaleansininen, eteinen vaaleanpunainen, olohuone vaaleanlila ja makuuhuone jotain niiden väliltä, maustettuna hirvittävällä boordilla, joka on liimattu oudolle korkeudelle. Maalipinnat on onneksi lasikuitutapetilla, eli päällemaalaus lienee kohtuullisen helppoa. Vain tuo boordi on vähän paskamainen. No, haitanneeko tuo, makkarissa vain nukutaan, pimeässä. Vessan muovimatto oli ihan jossain liimatahroissa, pitää kysyä isännöitsijältä että olisko jotain mahdollisesti tehtävissä. No, saahan siihenkin laitettua jonkun maton. Muoks: isännöitsijä vastasi: "Asunto on käytetty vuokra-asunto joten esim lattiassa aikaisemman asumisen jäljet näkyvät." Eihän siinä sitten mitään. Pitää vaan kuvata nuo paskat, etteivät sitten mulla yritä niitä maksattaa pois muuttaessa. Alkoi just nyt vituttaa tuo vuokra-asuminen, jo ennen ennenkuin edes olen muuttanut.
Lapset ja mieskin kävivät jo katsastamassa asunnon. Kuopus mainitsi jo rappukäytävässä, että täällä haisee. Mies kommentoi että tää on vuokratalon haju. Niinpä... Kuopus yritti mua piristää ja kehui kauheasti asuntoa, läpinäkyvästi. Sanoin, että ei tarvitse, onhan tämä vähän kämäinen, mutta varmaan paljon parempi sitten kun saa tavaroita sisään.
Illalla lähdin ajelemaan Ikeaan kun totesin, että ei mulla ole valoa kämppään. Reilu satanen sinnekin upposi, sain hienoja halpoja riisipaperivalaisimia, yhden "oikean" valaisimen, astioita, paistinpannun, kattilan ja eteiseen maton. Ikeasta takaisin tullessa itkinkin sitten melkein koko matkan. Tuntuu jotenkin niin kamalan ankealta lastenkin takia. No, isälläänhän ne varmaan enemmän aikaa viettää, ymmärrettävästi, ainakin niin kauan kunnes talo joudutaan myymään. Silmät on taas kauheen näköiset, eivät tällä kertaa kauhean punaiset, mutta kauniin turvonneet.
Mä oon niin väsynytkin, en ole pakannutkaan vielä yhtään. Huomenna on illalla kokous, eli en huomennakaan saa pakattua ja torstaina illalla kissan sterilointi, pitäisköhän koittaa vaikka pyytää torstai vapaaksi niin ehtisi päivällä pakata, rauhassa, ilman lapsia ja miestä. Hyvä idea! En tiedä onko pomosta... Eilen kävi kyllä höpöttämässä ja valitteli että voi kun hän ei ole ehtinyt mua tässä asiassa tukea kun ollut niin kiireinen. En tosin siltä mitään tukea tähän haluakaan, kai se sanoi sen sen takia kun kuvitteli että sen kuuluu niin sanoa. No, sen verran voisin sitä tukea ottaa, että saisin sen torstain vapaaksi. We'll see...
Tuo kaikki kuulostaa niin tutulta.Itsekin,kun kävin yhden ainoan kerran katsomassa asuntoani niin ajattelin vain,että kyllä tähän voisi oman kodin laittaa.Minunkin asuntoni on vanha ja ei siihen hirveää tunkua ollut.Olin ainoa hakija.Mutta minä näin siinä kodin itselleni ja nyt,kun joka huoneessa on uudet tapetit siitä tuli jopa kaunis ja vielä,kun saan omat tavarani paikoilleen tiedän,että viihdyn siellä.
VastaaPoistaJa kaikkein parasta siinä on se,että se on minun oma paikkani ja siellä päätän ja määrään vain MINÄ.
Onnea ja jaksamista Sinulle ja kyllä kaikki varmasti muuttuu vielä meille molemmille joku kaunis päivä paremmaksi.