Lukijat

tiistai 24. tammikuuta 2012

Huomionhakua

Olen heikko, haluan huomiota. Tilanne alkoi jo vuosi sitten. Lähdin hakemaan huomiota mistäs muualtakaan kuin netistä. Ja sitä sainkin, vaikka olenkin pyylevä ja repsahtanut tätönen, ainakin henkisesti. No, kivaltahan se huomio tuntuu, vaikka tiedänkin, mitä ne miehet ovat vailla. Kurvitkaan ei tunnu haittaavan ja söpöksi sanovat. Ehkä ne sanoisivat vaikka näyttäis miltä, jos vaan on toiveissa saada, tajuanhan mä sen. Tajuan myös, että kaikki ei ole sitä miltä vaikuttaa, kirjoittaa voi ihan mitä sylki suuhun tuo. Tunnustan, lankesin yhteen tämmöiseen mieheen jo syksymmällä, en tiedä tekikö se hyvää itsetunnolle vai ei. Kaikenlaisia tunteita toi, syyllisyyttä ei kuitenkaan. Teki hemmetin hyvää olla haluttu, edes sen hetken verran. Tuuri kävi kun mies oli aikamoinen "saalis". Tosin harmikseni se jäi yhteen kertaan, olisin voinut uusinnankin ottaa. Ehkä mä en sitten ollutkaan tarpeeksi hyvä, niin se on pakko ajatella. Ja kyllähän sen tajuaminen kirpaisi. Että enpä tiedä oliko se fiksua sitten kuitenkaan loppupeleissä. Ja taas olen kuitenkin luisumassa samaan.

Eilinen ilta meni kisuja muuttaessa. Äitikisu ja pennut muuttivat luokseni ja kotiutuivat heti. Kaksi aikuista kissaa jäivät miehen ja lasten iloksi. Tällä viikolla tulee uusi ihana valkoinen pentu, en malta odottaa! Kasvatan siis rotukissoja pienimuotoisesti. Kisut kun olin saanut muutettua niin jo olinkin taas poikki ja jumahdin koneelle, avasin treffisivuston ja kirjoittelin pari tuntia yhden tyypin kanssa. Se sai mut nauramaan ja kello oli puoli yksi kun pääsin nukkumaan. Ja herätys oli 6:30, joten VÄSYTTÄÄ ihan älyttömästi! En tiedä mihin se kirjoittelu johtaa, se ensimmäinen "hairahdus" nosti riman aika korkealle, fyysisesti siis, mutta henkisesti jätti aika kylmäksi. Mutta mitä mä edes olen vailla? Mitään parisuhdetta en todellakaan, mutta läheisyydenkaipuu ja kosketuksenkaipuu on välillä kova.

Kauheen vaikeeta tää mun elämä taas. Tajuan, että pitäisi nyt vaan olla, ihan rauhassa, itsekseen, eikä viritellä mitään kuvioita mihinkään suuntaan. Hemmetti mun kanssani! Idiootti!

2 kommenttia:

  1. Itse kirjoitin juurikin noista samoista kaipuista omassa elämässäni.Tiedän niin nuo tunteet mistä kirjoitat.Itsekin epätoivoissani hakeuduin noihin treffisivustoihin ja vietän niissä öitäni kirjoitellen.
    Mutta,kun toisen ihmisen kaipuu on niin valtavan suuri tyytyy niihin pieniinkin rippeisiin ja osaa nauttia joka hetkestä täysillä.
    Jaksamista<3

    VastaaPoista