Huh, viikon kestänyt häiriö on ehkä ohi tältä erää. Juttelin eilen taas Tyypin kanssa vähän vakavia ja se täräytti kysymyksen "No mut haluisiks sä sit jotain vakavempaa?" Sehän oli luvannut kirjoittaa mulle tuntojaan sähköpostilla, mutta ei ollut vielä kirjottanut. Ja sitten tuli toi kysymys. En osannut vastata muuta kuin että en pysty vastaamaan ennen kuin se on kirjoittanut mulle. No, aika selkee vastaushan toikin oli. Se sitten kertoi miten ei halua mitään vakavaa suhdetta ja tokihan se kirpaisi. Onneksi koneen ääressä kun naputeltiin niin ilmeet ja kyyneleet ei näkyneet. Tulin järkiini jollain tapaa.
Ja tottahan se on, mun erosta on kuukausi. Me halutaan ihan eri asioita elämältä, mitään oikeaa tulevaisuutta meillä ei olisi ikinä voinut olla. Mä sekotin himon ja ihastuksen. Kun vuosikaudet saa huonoa seksiä, eikä läheisyyttä lainkaan niin kun joku tulee ja suutelee jumalaisesti ja panee (miks rakastelulle ei ole semmoista "ei rakastavaisten"-sanaa, paneminen on niin kauheen kylmä sana?) jumalaisesti niin johan siinä menee heikomman pää pyörälle. Eli en varmastikaan ihastunut ihmiseen, vaan tunteeseen ja kosketukseen. Ja sitä haluan lisää häneltä ja toivottavasti saankin. Kunhan vaan pystyn pitämään noi tunteet hallussa. Ja kyllä mä varmaan pystyn kun tiedostan asian. Olen aina ollut salamaihastuja, pitää vaan tajuta itse, että mihin mä oikein ihastun. Vaikeeta!
Huomaan hymyileväni jatkuvasti kun luen tätä blogiasi. Tunnistan niin itseni vuosien takaa. Olisin voinut kirjoittaa sinulle, kun itkit muutonjälkeistä yksinäisyyttäsi, että ensimmäinen laastarisuhde ja ei itketä enää. Ja nyt sinulla on se. Laastarisuhde :) Niin ihana ja niin riipaiseva, mutta laastaria. Ja niin se pitääkin olla. Pari kolme laastarisuhdetta ja sen jälkeen voi alkaa vakavoituminen.
VastaaPoistaKaikki tosin eivät laastareita kaipaa. Minä olin mieheni ensimmäinen suhde eronsa jälkeen, hyvä kun koko suhteeseen suostuin lähtemään sen takia, mutta tässä ollaan 10 vuotta myöhemmin. Minulla taas noita laastareita oli se kolme, ja kaikki ne tarvitsin :)
Kommentoin tällä kertaa nimettömänä.
Laastarisuhde, joo, olen tajunnut että sitähän tämä on, laastarointia. Mutta hitto kun tämäkin tuppaa välillä itkettämään! Argh! Mutta myös hymyilyttämään. Puolilta päivin kun Tyyppi soitti jutellakseen niitä näitä niin olin hitto vieköön hymy korvissa. Sitten kahden aikaan tuli tekstari "Mä en sitten ole muuten tänään illalla tavoitettavissa" ja jo pyyhittiin silmäkulmaa. Niin, Tyypillä on jonkun näköinen suhdeviritys, mikä on kai kaatumassa (ainakin omien sanojensa mukaan). Tuosta viestistä suorastaan vilkkui rivien välistä, että on sille ykkösnaiselleen menossa. Ja mitä mä tein, tulin mustasukkaiseksi. Ja vastasin, että en oo muuten mäkään tavoitettavissa, olen illan kokouksessa, pidä hauskaa :). Mulle on näköjään tullut tavaksi kirjoittaa blogitekstin jatkot tänne kommentteihin :D.
VastaaPoista