Lukijat

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Avioerohakemus allekirjoitettu

Kylläpäs tänä viikonloppuna juttua riittäkin. Energiaa oli sen verran, että päätin lähteä nautiskelemaan auringonpaisteesta toiselle kävelylenkille ja ottaa pari viikkoa sitten tulostamani erohakemuksen mukaan. Kävelylenkki suuntautui siis vanhalle talolleni. En soittanut etukäteen, tiesin että ovat kotona. No, pihassa oli toinen auto, isäni auto. Mietin että jos jättäisin kuoren vain postilaatikkoon, mutta sitten rohkaisin mieleni ja menin sisään. Sanoin että "ai, täällä on sukukokous, eipä ollu mua kutsuttu, mutta onneks osasin tulla kutsumattakin". Vähän kirpasi. Järki sanoo (ja olen sukulaisille sanonutkin), että voivat olla ihan samalla tavalla yhteyksissä kuin ennenkin, joten ihan turha tässä kyyneliä vuodattaa (mistä hitosta näitä taas tulee???) No, ex oli isälleni ostanut Tampereelta suosikkijoukkueensa paidan tuliaisiksi, siksi isä siellä oli. (Vittuako se isääni nuoleskelee, anteeksi, primitiivireaktio). Joo, pahalta tuntui, tänne voin sen myöntää. Kun isä oli lähtenyt, annoin  paperit exälle, joka allekirjoitti ne ilman sen suurempia reaktioita. Homma hanskassa siltä osin.

Nyt vielä etsitään postitusosoite ja vien kuoren postilaatikkoon ja sitten odotetaan se puoli vuotta.

Aika rankka viikonloppu kertakaikkiaan. Yhtä tunteiden vuoristorataa vaihteeksi. Takki tyhjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti